Ikonista Rolling Stone -lehteä sekä myöhemmin Rock ’n’ Roll Hall of Fame -kunniagalleriaa perustamassa ollut Jann Wenner antoi The New York Times -lehdelle hiljattain haastattelun, joka on herättänyt hämmennystä ja paheksuntaa. Wenneriä haastateltiin tämän julkaiseman The Masters -kirjan tiimoilta, johon on kerätty Wennerin vuosien varrella tekemiä haastatteluja lukuisilta ”epätavallisen lahjakkailta muusikoilta, jotka ovat dominoineet rock ’n’ roll -kenttää” ja tältä kysyttiin, miksi kirjassa ei ole mukana yhtäkään naisartistia tai mustia muusikoita vaan ainoastaan valkoisia miehiä kuten Bono, Mick Jagger, Bob Dylan, John Lennon ja Bruce Springsteen.
”Valinta ei ollut tietoinen vaan syntyi vuosien varrella intuitiivisesti. Niin nyt vain kävi. Haastatteluille oli olemassa joitain kriteerejä, mutta ne valikoituivat pitkälti henkilökohtaisen kiinnostukseni ja rakkauteni mukaan” Wenner sanoi.
”Mitä naisiin tulee, kukaan ei ole ilmaissut itseään tarpeeksi hyvin tällä intellektuellilla tasolla. En tarkoita, etteivätkö he olisi luovia neroja tai sanavalmiita, mutta yritäpä käydä syvällistä keskustelua vaikka Grace Slickin tai Janis Joplinin kanssa. Joni [Mitchell] ei ollut mikään rock ’n’ roll -filosofi. Minun mielessäni hän ei vain täytä kriteerejä töidensä eikä haastattelujensa puolesta. Ne ihmiset, joita minä haastattelin, ovat tavallaan rockin filosofeja.”
”Ehkä minun olisi pitänyt ottaa kirjaan mukaan edes yksi haastattelu mustalta ja yksi naisartistilta välttääkseni tällaisen kritiikin, vaikka ne eivät olisikaan olleet samalla tasolla historiallisesti. Ymmärrän sen kyllä. Ja minulla oli siihen mahdollisuus, mutta ehkä olen vain vanhan liiton miehiä eikä minua kiinnosta. Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt haastatella Marvin Gayetä. Hän olisi ehkä ollut sopiva. Tai Otis Redding, jos olisi ollut elossa.”
New York Times -lehden haastattelu synnytti kritiikin vyöryn ja lukuisat muusikot ja musiikkitoimittajat pitivät 77-vuotiaan Wennerin näkemyksiä loukkaavina, vähättelevinä, seksistisinä ja rasistisina. Haastattelun ja siitä nousseen kritiikin johdosta Rock ’n’ Roll Hall of Fame tiedotti erottaneensa Wennerin kunniagalleriaa pyörittävästä lautakunnasta. Lisäksi muun muassa Wennerin esiintyminen Montclairin kirjallisuusfestivaaleilla peruttiin pian haastattelun julkaisun jälkeen.
Joitain tunteja sen jälkeen, kun Hall of Fame tiedotti Wernerin erottamisesta, Werner julkaisi anteeksipyynnön, jossa tämä pahoitteli lausuntojaan ja ”huonosti valittuja sanojaan”.
”Sanoin asioita, jotka vähättelevät mustien artistien ja naisten panosta, nerokkuutta ja vaikutusta ja pyydän tätä syvästi anteeksi”, Wenner toteaa muun muassa The Hollywood Reporterin julkaisemassa anteeksipyynnössään.
”The Masters -kirja on kokoelma vuosien varrella tekemiäni haastatteluja, jotka mielestäni edustivat parhaiten rock ’n’ rollin vaikutusta maailmaani; sen ei ole tarkoitus edustaa koko musiikkikenttää, sen monimuotoisuutta ja tärkeitä hahmoja vaan esittää urani huippuhetkiä ja siihen liittyviä tärkeitä haastatteluja. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö arvosta kaikkia niitä maailmaa mullistaneita artisteja, joiden musiikkia ja ajatuksia ihailen ja jaan niin kauan kuin elän. Ymmärrän sanavalintojeni tulenarkuuden. Pyydän niitä anteeksi ja hyväksyn seuraukset.”
Wenner perusti Rolling Stone -lehden yhdessä toimittaja Ralph J. Gleasonin kanssa vuonna 1967. Wenner oli mukana perustamassa Rock ’n’ Roll Hall of Fame -järjestöä yhdessä Atlantic Recordsin perustajan Ahmet Ertegunin, levymoguli Seymour Steinin, Bob Krasnowin ja Noreen Woodsin sekä asianajaja Allen Grubmanin ja Suzan Evansin kanssa vuonna 1983. Rock ’n’ Roll Hall of Fame -museota pyörittävä järjestö pitää yllä kunniagalleriaa, johon on vuodesta 1986 saakka nimetty merkittäviä artisteja rock- ja popmusiikin historiassa. Ensimmäisinä kunniagalleriaan nimettiin Elvis Presley, James Brown, Little Richard, Fats Domino, Ray Charles, Chuck Berry, Sam Cooke, The Everly Brothers, Buddy Holly sekä Jerry Lee Lewis.