Nine Inch Nailsin taiteellinen ohjaaja kertoi tarinan kiertuemanagerille tehdystä pirullisesta pilasta, joka iski turhankin hyvin

Rob Sheridan kertoi diabolisesta jäynästä Twitterissä.

Nine Inch Nailsin taiteellisena ohjaajana ja yhteistyökumppanina tunnettu graafinen suunnittelija ja sarjakuvapiirtäjä Rob Sheridan jakoi Twitterissä pitkän tarinan siitä, miten he onnistuivat kerran tekemään yhtyeen kiertuemanagerille todella pirullisen ja liiankin hyvin onnistuneen kepposen.

Sheridan kertoo tilanneensa ThinkGeek-nettikaupasta pienen vempeleen nimeltään Annoy-A-Tron, joka pitää korviavihlovan korkeita piippauksia satunnaisin väliajoin, mikä tekee äänilähteen paikantamisesta äärimmäisen vaikeaa. Annoy-A-Tronin uhriksi valikoitui kiertuemanageri, josta Sheridan käyttää tarinassaan nimimerkkiä J.

”Kiertuemanagerin homma on vaikeaa. Hoitelet paljon asioita koko päivän, joka päivä ja sinua yleensä syytetään pieleen menneistä jutuista ennemmin kuin kiitetään silloin, kun asiat rullaavat sujuvasti. Ja vaikka J olikin todella mukava kaveri, hän oli myös iso mies Teksasista, jolle ei ryttyillä. Niinpä häntä jekuttaessa piti olla hyvin huolellinen ja oikeastaan vain pomomme pystyi tekemään niin ilman todellisia seurauksia”, Sheridan kertoo ja sanoo tilaisuuden koittaneen eräänä päivänä Nine Inch Nailsin kiertueen harjoituksissa.

”Se oli tiimityötä. Pomo kutsui hänet toimistostaan katsomaan jotain keksittyä ongelmaa ja minä hiivin toimistoon, iskin Annoy-A-Tronin J:n pöydän alle, laitoin vehkeen päälle ja poistuin. Sitten näytin pomolle, että reitti selvä, voit lopettaa feikkikeskustelun”, Sheridan kertaa.

”Pieni kidutuslaite toimi liian hyvin! Keksimme syitä mennä J:n toimistoon seuraamaan häntä. Ensin se oli hauskaa: ’Kuuletko tuon? Joku piippailee täällä! Mikä ihme se on?’ Tiedän, että se oli lapsellista, mutta se oli oikeasti hauskaa.”

Hauskuus loppui kuitenkin siihen, kun kiertuemanageripoloinen menetti hermonsa ja otti kaikki toimistonsa sähkölaitteet irti seinästä – tuloksetta.

”Hän karjui ja siirsi kaiken pois huoneestaan. Pelkkä sähköjohdon irroittaminen ei riittänyt, vaan hän tyhjensi toimistonsa täysin paikantaakseen mahdollisen syyllisen kamalaan ääneen. Hän poisti kaiken… paitsi pöytänsä. Katselimme sivusta ja pureskelimme kynsiämme. Pöytä oli liian iso siirreltäväksi ja sitä paitsi, miksi pöytä muka piipittäisi?” Sheridan muistelee.

”Tässä vaiheessa hän huutaa, kiroaa, ja astelee ympäri huonetta raivoissaan, koska huone on tyhjä, mutta piippaus jatkuu. Hikoillen ja täynnä raivoa J nousi pöydälleen ja alkoi hakata luudanvarrella kattolaattoja, tiputtaen ne alas yksitellen. Hän oli varma, että katossa on pakko olla jotain. Hän oli riivattu ja vitsi oli mennyt tässä kohtaa liian pitkälle. Lopulta pomo kutsui hänet taas muka katsomaan jotain ongelmaa ja minä ryntäsin poistamaan Annoy-A-Tronin pöydän alta. Kun hän palasi, oli piippaaminen loppunut. Hän oli helpottunut, mutta todella hämmentynyt.”

Sheridan ja muut kepposesta tienneet vannoivat, etteivät koskaan kertoisi kiertuemanagerille tästä julmasta pilasta, joka oli saanut miesparan raivon valtaan. Sheridanin mukaan kiertuemanageri ei tänä päivänäkään tiedä, mikä hänen huoneessaan oli piippaillut ja tarjonnut työkavereille halvat naurut.

”Mutta älkää olko huolissanne, sillä J teki itsekin monia jäyniä muille. Normaalisti olisimme kertoneet hänelle, miten pahasti olimme ’saaneet’ hänet, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään tulleen noin hulluksi äänen takia kuin J sinä päivänä. Hänen silmissään oli tulta ja hän oli valmis tappamaan. Emme uskaltaneet kertoa hänelle.”