Syyskuussa 1978 syntynyt Björn ”Speed” Strid aloittaa lapsuusmuistojensa kertaamisen toteamalla, ettei syntynyt erityisen musikaaliseen perheeseen. Kotona soitettiin levyjä, mutta varsinainen ensikosketus musiikkiin tapahtui yksityisessä päivähoitopaikassa.
– Omistajan mies oli tanssibändimuusikko, ja paikan alakerrassa oli huone, jossa oli rummut, kitaroita, vahvistimia ja kaikkea. Kun menin sinne, tuntui kuin kokonaan uusi maailma olisi avautunut. Kokeilin jokaista soitinta ja rakastuin välittömästi.
– Kummallista kyllä, instrumentti, josta kiinnostuin eniten, oli rummut. Ehkä siksi, että niistä lähti eniten ääntä!
Lastentarhassa Speed alkoi kuunnella kaverinsa kanssa kasetteja, jotka tämä oli saanut veljeltään. Tuleva laulaja tutustui W.A.S.Piin, Twisted Sisteriin ja KISSiin jo kuusivuotiaana.
– Vuotta myöhemmin äitini osti minulle huoltoasemalta Iron Maidenin Number of the Beast -kasetin. Se muutti kaiken välittömästi. Äitini soitti erilaista musiikkia autossaan koko 80-luvun ja koukutuin erityisesti melodioista, sillä ne puhuttelivat minua.
– Rakastin musiikkia, mutta en koskaan ajatellut, että tekisin sitä työkseni. Sain ensimmäisen sähkökitarani 14-vuotiaana, mutta siihen aikaan suurin intohimoni oli jääkiekko, jota halusin ruveta pelaamaan ammatikseni.
Kaikki muuttui, kun Speed perusti ensimmäisen bändinsä.
– Jääkiekkourani muuttui jatkuvasti vakavammaksi. Valmentajat tekivät muistiinpanoja ja seurasivat jokaista liikettä kaukalossa. Musiikin soittamisesta sain täysin päinvastaisen fiiliksen, rakastuin sen tuomaan vapauden tunteeseen.
– Ennen pitkää minusta tuli laulaja, ihan vahingossa. Eräs koulukaverini kysyi, tykkäänkö metallimusiikista ja kertoi aikovansa perustaa bändin. Hän pyysi minua laulajaksi. Sanoin, että soitan oikeastaan kitaraa, mutta voin yrittää laulamista. Se oli siinä.
Metallimies ja lentokapteeni
Björn Stridin lempinimi Speed ilmaantui pojan ollessa yläasteikäinen.
– Aloin kuunnella enemmän ja enemmän äärimetallia. Eräällä kaverillani oli kokoelma kasetteja, jotka hän sai tennisvalmentajaltaan, laulaja nauraa.
– Lainasin kasetteja, ja kaverini kyseli jatkuvasti, mitkä olivat minulle mieluisimpia. Hän itse kuunteli enimmäkseen hidasta ja raskasta death metalia. Jonkin ajan kuluttua hän päätti ruveta kutsumaan minua Speed Stridiksi, koska tykkäsin vain nopeasta kamasta. Tarina on siis aika viaton, eikä huumeilla ole mitään tekemistä sen kanssa, toisin kuten monet luulevat!
Lukiossa Speed tapasi Peter Wichersin, jonka kanssa hän perusti Soilworkin 17-vuotiaana vuonna 1995. Tähän päivään mennessä yhtye on julkaissut 12 albumia, joiden sanoituksista Speed on ollut päävastuussa. Viimeisimmillä levyillä hän on ottanut myös enemmän sävellysvastuuta.
Melodista death metalia soittavan helsingborgilaisyhtyeen ja Speedin toisen bändin The Night Flight Orchestran välillä on melkoinen kuilu. Vuonna 2007 perustetun hard rock- ja AOR-projektin riveissä mies laulaa muun muassa rakkaudesta, samppanjan ja diskovalojen täyteisistä pitkistä illoista sekä tietysti bändin nimen velvoittamana lentomatkailusta. Noin kolmasosa kappaleista on Speedin käsialaa.
Kasaripopista ja -rockista inspiroituneen, mahdottoman tarttuvaa musiikkia tekevän yhtyeen jäsenet tulevat metallibändeistä. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi Arch Enemy -basisti Sharlee D’Angelo ja Soilwork-kitaristi David Andersson. Kuusi albumia julkaissut ryhmä levyttää Nuclear Blastille ja esiintyy metallifestivaaleilla, vaikkei sen musiikki viittaa metalliin millään mittapuulla.
– Palaute on ollut enimmäkseen positiivista. Totta puhuen odotin, että olisimme saaneet enemmän paskaa niskaamme! Metallifestareilla soittaminen on mahtavaa, mutta haluaisimme tietysti esiintyä myös muunlaisissa tapahtumissa.
– Olen iloinen, että ihmiset ovat tajunneet tämän olevan oikea yhtye eikä mikään vitsi. Tietysti meillä on vähän kieli poskessa -meininki ja tykkäämme ottaa rennosti, mutta soitamme myös todella tiukkoja keikkoja.
Pienestä ironiasta huolimatta yhtye on musiikin suhteen täysin tosissaan.
– Jutussamme ei ole kyse ainoastaan siitä, että kuulostamme kasarilta. Uskon, että ihmiset näkevät, että tämä on aitoa, ja biisimme herättävät tunteita. Se on varmasti yksi syy, miksi metallifanit ja myös muusikkokollegamme pitävät meistä.
– Musiikistamme on tullut joidenkin bändien kiertueiden ääniraita! Olen kuullut, että Lamb of Godin ja In Flamesin tyypit kuuntelivat levyjämme päivittäin yhteisrundillaan pari vuotta sitten. Se on aika siistiä!
Jatkuvaa kehitystä
Speed näkee sanoitusten kirjoittamisen tapana kanavoida tunteitaan ja käsitellä demoneitaan. Välillä tekstit menevät hyvinkin syvälle ja laulaja kanavoi prosessissa koko musiikkiuraansa.
– Olen kasvanut ja kulkenut Soilworkin kanssa pitkän matkan ja kehittynyt niin persoonana kuin sanoittajana. Välillä olen hieman hukassa enkä tiedä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, mutta samaan aikaan se on tavallaan nautinnollista.
Laulajalla ei ole suuria henkilökohtaisia rajoitteita sanoitusten suhteen. Suoranaisen poliittista tekstiä hän ei kuitenkaan kirjoittaisi.
– Olen ehkä tehnyt silloin tällöin jotain semipoliittisia sanoituksia. Soilwork on kuitenkin tavallaan työväenluokan bändi, joka on noussut tyhjästä. Tulen itsekin työväenluokkaisesta perheestä. Se ei tarkoita, että ajattelisin rikkaiden olevan vihollisia tai mitään sellaista, Speed nauraa.
– Olen ylpeä siitä, että olemme työstäneet tämän yhtyeen nollasta ilman mitään oikopolkuja.
Speed sanoo, että hänen ajatustensa pukeminen sanoituksiin on nykyään entistä vaikeampaa.
– Se oli helppoa nuorena, kun oli teiniangstia ja muuta sellaista!
– Koen kehittyväni jatkuvasti itseni ilmaisemisessa, mutta se tapahtuu melodioiden eikä sanoitusten kautta. Sen takia David on ottanut enemmän vastuuta lyriikoiden suhteen. Sanoisin, että osaan ilmaista itseäni paremmin melodioiden kuin sanoitusten kautta, niin kitaralla kuin laulaen.
Laulaja työstää demoja mieluummin kotona omissa oloissaan kuin studiolla. Speedin mukaan tämä on synnyttänyt pahan taipumuksen tehdä biiseistä liian tukkoisia.
– Kun minulla on selkeä mielikuva jostain, haluan tunkea kaiken sen yhteen biisiin. Lisään vain melodioita melodioiden perään! David on paljon parempi tekemään kappaleiden runkoja, joiden ympärille voi rakentaa vaikka mitä.
Monipuolista tulkintaa
Speed kertoo löytäneensä itsestään vuosien varrella uusia ääniä ja pystyy nyt tulkitsemaan yhä useammilla laulutyyleillä.
– Soilworkin biiseissä oli ennen se kaava, että laulan säkeistöt rääkyen ja kertosäkeet puhtaasti. Niiden välinen kuilu on tasoittunut ja olen löytänyt uusia tapoja käyttää ääntäni. Voin ottaa enemmän tai vähemmän happea välissä, hengittää eri tavalla tai lisätä falsettia.
Mies kertoo aloittaneensa äänensä avaamisen ennen keikkoja vasta hiljattain.
– En voi uskoa, etten ole tehnyt sitä ennen, sillä ero on todella merkittävä! Ehdin olla laulaja varmaan 25 vuotta ennen kuin aloin lämmitellä ääntäni. Sekin alkoi tavallaan vahingossa, kun minulla oli tuplabuukkaus eräällä festivaalilla.
– Vedin The Night Flight Orchestran keikan ensin, minkä jälkeen pidin tunnin tauon ennen kuin menin lavalle Soilworkin kanssa. Olin vähän hermostunut ja mietin, pystynkö siihen, onko se liikaa äänihuulilleni. No, lauloin entistä paremmin!
– Tuntuu niin typerältä, että tajusin asian tällä tavalla! Ääneni tuntuu olevan nyt todella hyvässä jamassa ja kaikki toimii, joten täytyy koputtaa puuta.
Pääbändiensä lisäksi Speed on mukana lukuisissa muissa yhtyeissä ja projekteissa, joihin kuuluvat muun muassa vuonna 2020 perustettu Act of Denial, superkokoonpano Gathering of Kings sekä Donna Cannone, jossa mies esiintyy yhdessä kihlattunsa kanssa.
– Siinä en sentään laula vaan soitan kitaraa. Suosittelen bändin tsekkaamista kaikille, jotka ovat kyllästyneet ääneeni, Speed nauraa.
– Kaikki muut jutut ovat projekteja, sessiojuttuja ja vierailuja. Ne eivät vaadi kiertämistä, mikä on aikaavievin ja stressaavin juttu. Minulla on aivan tarpeeksi varsinaisia bändejä, joiden välillä pallotteleminen on todella vaikeaa. Etenkin nyt pandemian jälkeen, kun yritämme tehdä kaikkea ja olla joka paikassa yhtä aikaa.
Leffamusiikkia ja visiittejä
Yksi Speedin tuoreimmista yhtyeistä on jälleen yksi niin kutsuttu superkokoonpano, vahvasti korona-ajan projektina alkanut At the Movies.
Yhtye on julkaissut kaksi albumia, joilla kuullaan ryhmän tulkintoja 1980-luvun klassikkoelokuvista tutuista kappaleista. Ryhmän tunnetuimpia covereita ovat St. Elmo’s Fire -leffan samanniminen kappale, Rocky IV -hitti No Easy Way Out ja useiden metallibändienkin versioima Maniac.
– Siitä muotoutui aika iso juttu, enkä todellakaan odottanut sellaista suosiota. Ehkä se oli juuri sitä, mitä kaikki kaipasivat siihen aikaan. Niissä biiseissä on jotain, mikä muistuttaa 80-luvun huolettomista ajoista.
– Olen kuullut kehuja, että olemme keksineet aivan nerokkaan bisnesidean. Ei siinä ollut kyse mistään sellaisesta! Pidimme vain hauskaa, ja yhtäkkiä kaikki halusivat kuulla lisää. Jatkoimme, koska se oli meistäkin mahtavaa, mutta saa nähdä, päätyykö projekti ikinä keikkalavoille.
Omien velvollisuuksiensa lisäksi laulaja on lainannut ääntään vierailuperiaatteella lähes sadan muun yhtyeen levyille.
– Etenkin viime vuosina olen saanut yhteydenottoja bändeiltä ympäri maailmaa. Uskon kehittyneeni laulajana ja pystyneeni pitämään ääneni vetreänä senkin ansiosta. Välillä eteeni pistetään haasteita, joihin en ole valmis. Mukavuusalueelta poistuminen on tehnyt minulle todella hyvää.
– Olen tehnyt kaikenlaista! Newyorkilaista taiderockia, unkarilaista classic rockia, norjalaista black metalia. Erityisen paljon saan kollaboraatiopyyntöjä bändeiltä, joissa on naislaulaja. Olen vieraillut esimerkiksi Tarja Turusen, Epican ja Floor Jansenin vanhan bändin ReVampin levyillä. Monet naislaulajat tykkäävät siitä, miten käytän ääntäni. Etenkin, jos kyse ei ole vain puhtaasta laulusta.
Big in Japan
Uransa suurimpana kohokohtana Speed muistelee Soilworkin ensimmäistä Japanin-reissua vuonna 1998.
– Olimme julkaisseet siihen mennessä vain yhden albumin, enkä ollut ikinä lentänyt kuin Ruotsin sisäisiä matkoja. Yhtäkkiä olin menossa Tokioon, mikä tuntui aivan hullulta!
– Meitä kohdeltiin kuin rokkitähtiä, ja sitä oli vaikea käsittää. Silloin tajusin, että vau, tästä on todellakin tulossa iso juttu. Se tuntui epätodelliselta, mutta meillä oli hauskaa, ja matka on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Toinen erityisen mieleenpainuva kokemus oli yhtyeen esiintyminen Ozzfesteillä Yhdysvalloissa vuonna 2005.
– Iron Maiden ja Black Sabbath soittivat pääesiintyjinä, ja pääsimme katsomaan mahtavia bändejä joka päivä. Nuo kaksi kuukautta Amerikassa tuntuivat loputtomalta kesältä. Siihen aikaan pystyin juomaan valkovenäläisiä joka päivä parin kuukauden ajan ja laihduin silti kolme kiloa. Jos tekisin saman nyt, kuolisin! Speed nauraa.
Vuosien varrelle mahtuu myös haastavia aikoja ja negatiivisia tuntemuksia. Laulaja kertoo miettivänsä välillä, miksi oikeastaan tekee sitä mitä tekee.
– Herään joskus aamulla ja ajattelen, että haluan jättää sen kaiken taakseni ja tehdä jotain aivan muuta. On vaikea vetää keikkaa keikan perään ja olla pitkiä aikoja poissa perheen luota. Logistiikka tuottaa haasteita, eikä matkustaminen ole enää niin hauskaa kuin nuorempana.
– Uskon, että tällaiset ajatukset ovat täysin luonnollisia, eikä tässä ole oikein varaa valittaa. Vuodet ovat sujuneet enimmäkseen hyvin.
Erityisen vaikea paikka oli, kun Peter Wichers jätti Soilworkin toistamiseen vuonna 2012. Kitaristi soitti yhtyeessä ensin vuosina 1996–2005 ja liittyi bändiin uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin.
– Hänen lähtönsä oli kova takaisku, mutta onnistuimme silti tekemään Living Infinite -albumin, josta olen yhä kovin ylpeä. On melkoinen saavutus julkaista tuplalevy sen jälkeen, kun bändin tärkein biisinkirjoittaja on lähtenyt.
– Kaikesta huolimatta mieleeni on jäänyt enimmäkseen positiivisia muistoja ja kokemuksia. En kadu juuri mitään.
Uutta pukkaa
Soilworkin uusin albumi, 65-minuuttinen Övergivenheten ilmestyi 19. elokuuta. Speed uskoo, että levy vie kuulijan ainutlaatuiselle matkalle.
– Levyllä on kokonainen tunteiden kirjo. Se on aika intensiivinen ja erityisesti sen melodinen kieli on todella kaunista. Biisit ovat hyvin tummia ja melankolisia, mutta kokonaisuus on nostattava ja voimaannuttava. Uskon, että levyllä on myös yllätyksiä.
– Parin singlen kautta on vaikea antaa kuvaa koko teoksesta. Se täytyy kuunnella itse. Sillä on 14 biisiä ja se kestää yli tunnin, ja tiedän, että siinä on aika paljon purtavaa, mutta kaikki käy järkeen! Se on loistava yhteenveto koko urastamme, monella tavalla.
Myös The Night Flight Orchestra julkaisi hiljattain uutta musiikkia. Speed ei osaa vielä sanoa, onko Black Stars and Diamonds yksittäinen single vai vihje seuraavasta albumista. Bändin tiuha julkaisutahti naurattaa miestä itseäänkin.
– Emme malta pysyä poissa studiolta! On kivaa julkaista uusi sinkku silloin tällöin. Nyt hetki tuntui oikealta, etenkin kun on kesä! Biisi sopii hyvin näihin aikoihin.
– Saatamme hyvinkin julkaista uuden albumin ensi vuonna, mutta tällä hetkellä pääprioriteettimme on keikkailu. Missasimme pandemian takia niin paljon! Emme malta odottaa, että pääsemme kiertämään kunnolla molempien Aeromantic-albumien tiimoilta.
Kolmatta samannimistä levyä on tuskin odotettavissa.
– Aeromantic 57 ilmestyy 40 vuoden päästä, Speed nauraa.
– Ei, en usko että jatkamme sitä teemaa enempää. Yritämme keksiä jotain uutta.
Ei tule yllätyksenä, että laulaja odottaa yhtyeidensä ja etenkin Soilworkin tulevia keikkoja innosta pinkeänä. Joka paikkaan pitäisi ehtiä, mutta täysin ongelmitta se ei käy.
– Euroopassa on niin paljon kiertueliikennettä tällä hetkellä! Jokainen keikkapaikka on buukattu täyteen viikon jokaisena päivänä vuoden loppuun asti. Sen takia päätimme siirtää kiertueemme ensi vuoden alkuun. Silloin aloitamme todella pitkän rundin, joka kattaa kaikki mahdolliset paikat. Haluamme vain
Julkaistu Infernossa 7/2022.