Uusi albuminne Verum Malum syntyi kaiketi hieman tilkkutäkkimäisesti. Albumin itäminen taisi olla melkoinen prosessi?
– Se oli turhankin pitkä prosessi, mutta joskus hyviä ideoita joutuu odottamaan kauemmin kuin haluaisi, kitaristi-kosketinsoittaja Morior myöntää.
– Aloin tehdä levyä pariin kertaan uusiksi, ja vasta kolmannella yrityksellä materiaali alkoi olla mielestäni tarpeeksi hyvää. Heikomman albumin olisi varmasti saanut aikaan nopeasti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Tyyli ehti hieman muuttua, mutta tässä tapauksessa en voi olla siitä pahoillani. Tavallaan koin jo aiemmin, että en vain saa tehtyä samanlaista syntikkavetoista levyä kuin edellisillä kerroilla.
Verum Malum on tähän asti rankinta Draugnimia. Pysytkö allekirjoittamaan tämän?
– Kyllä. Se on aika paljon aggressiivisempi kuin aiemmat levyt, kuitenkaan vanhan tutun tuntua menettämättä. Mukaan päätyivät lähinnä kitaravetoiset jutut syntikkavetoisten jäätyä enemmän varastoon.
– Lifescorn oli muistaakseni ensimmäinen tehty kappale. Se ennakoi ja inspiroi tyyliä. Varastoon jäi useampikin hitaampi ja melodisempi aihio. Ne edustivat vähän turhan paljon vanhaa aikaa, enkä innostunut niistä. Albumilla on myös pari hitaampaa tai suorastaan hidasta biisiä, jotka tasapainottavat kokonaisuutta. Kappalejärjestystä olisi ehkä voinut miettiä enemmän ja panna alkuun enemmän hidasta.
Kantaako Verum Malum jonkinlaisen sanoituksellisen teeman?
– Teemaa ei mietitty, vaan musiikin raaempi armottomuus ja viime vuosien tapahtumat saivat toimia inspiraationa, pääosasta lyriikoita vastaava laulaja Chimedra kertoo.
– Mitä pitemmälle levynteko eteni, sitä lohduttomammaksi ja epäinhimillisemmiksi kappaleet kävivät. Aiempi kansantaruston ja mytologian käyttö on saanut antaa tilaa pahuuden ja eläimellisyyden peilaukselle eri aikakausien ja näkökantojen kautta. Inhimillisyyden naamiot on riisuttu ja matka perheenisästä pedoksi on vain askel vallihaudan ylitse.
Lähes jokainen albuminne on ilmestynyt eri levy-yhtiön kautta. Millainen merkitys tällä on?
– Kaksi ensimmäistä tuli saman yhtiön eli Spinefarmin kautta. Toisen levyn jälkeen vaikutti siltä, että firman portfoliota haluttiin viedä eri suuntaan, kiitos sen ajan yleisen ilmiön eli yleisesti laskevien levymyyntien, ja esoteeriset pikkubändit vaihdettiin valtavirtaisempiin, Morior palaa ääneen.
– Kolmatta kaupiteltiin eri suuntiin, kunnes päädyimme Debemur Mortille. Myös uutta levyä tarjottiin heille, mutta koska meille ei vastattu moneen viikkoon ja saimme harkittavaksi hyvän sopimuksen Naturmachtilta, homma ratkesi itsestään. Käytännössä julkaiseminen pienempien firmojen kautta merkitsee pienempää budjettia – jos sellaista on lainkaan –, pienempiä painoksia, formaateista tinkimistä ja niin edelleen. Fyysisiä levyjä myydään aina vain vähemmän, joten nykyajalla on paljon vaikutusta.
Aloititte viime vuosituhannen puolella. Miltä matkanne näyttää taaksepäin katsottuna?
– Odotukset olivat hiukan erilaisia, kun aloin tehdä musiikkia teini-ikäisenä. Sittemmin koko musiikkiteollisuus on joutunut valtavaan murrokseen, jota ei olisi osannut ennakoida, Morior toteaa.
– On harmillista, että levymyynnillä ei voi elättää itseään eikä voi keskittyä musiikin tekemiseen, vaan on käytävä töissä. Se vie paljon aikaa ja syö luovuutta ja jaksamista. Pidän sitä isona syynä siihen, että levymme ilmestyvät harvakseltaan. En tosin uskaltanut ajatella 1990-luvullakaan, että tästä tulisi ammatti. Olen vain nauttinut musiikin tekemisestä. On parempi, että musiikki on rakas harrastus kuin että olisin sen orja.
Julkaistu Infernossa 6/2024.