Ranger palauttaa vaarantunteen metalliin – lue haastis!

Kun bändi nimeää itsensä Rangeriksi, sen kaksi ensimmäistä julkaisua on nimetty rehellisesti demoiksi ja formaattina on vieläpä vanha tuttu C-kasetti, ei tarvitse arvailla, miltä vuosikymmeniltä yhtyeen asenne ja vaikutteet ovat peräisin.

Teksti: Miika ”Mega” Kuusinen

Vuonna 2009 perustettu Ranger on neljän vähän reilut parikymppisen jantterin porukka, jota yhdistää rakkaus heavy metaliin. Näistä lähtökohdista on vuosikymmenten varrella perustettu toki lukuisia ja taas lukuisia bändejä, mutta yhdeksi 2000-luvun vitsauksista on noussut hajuton ja mauton, suuriin massoihin uppoava raskaampi musiikki, joka ei ärsytä enää edes uskonnollisia isovanhempia. Ranger on yhdessä Lord Fistin, Speedtrapin ja Forced Killin kaltaisten kotimaisten undergroundtekijöiden kanssa todella ilahduttava poikkeus.

Vähänkään tarkemmin skeneä seuranneille ei varmasti tule suurena yllätyksenä, että kahden todella kovan demon, Metal Gearin (2012) ja Combat Metalin (2013), jälkeen Rangerille lohkesi diili metallin lisäksi kaikenlaista kummallista ja mielenkiintoista julkaisevalta Ektrolta.

Kollektiivina vastaaville Mikolle (rummut), Dimille (basso ja laulu) ja Jaakolle (kitara) tämänkaltaisen musiikin soittaminen ja konsepti ovat olleet alusta alkaen täysin itsestään selviä.

– Me kaikki olemme aina halunneet soittaa heavy metalia kuten sitä kuuluu, koska rakastuimme siihen jo nuorina ja koska meillä oli palava vimma tehdä omaa musiikkia. Ranger oli vastaus tähän, kolmikko aloittaa.

– Nuorena on totta kai intoa ja vimmaa näyttää muille, mutta eiväthän esimerkiksi Satan ja Destructorkaan ole viimeisillä levyillään näyttäneet väsymisen merkkejä! Monet nykybändit tuntuvat olevan perustettu tarkan idean ja reseptin varaan. Esimerkiksi monen uuden thrashbändin kaikki biisit ovat pelkkää paahtoa alusta loppuun. Niin sanotun modernin metallin soundi, soitto ja tyyli on mennyt hyvin kauaksi siitä, minkälaista metallin pitäisi mielestämme olla!

Mihin bändeistä ovat kadonneet tiukka asenne, intensiteetti ja vaarantunne, joita 80-luvulla vielä monelta löytyi ja joka on musiikissanne alati läsnä?

– Emme voi vastata tähän, mutta samaa olemme itsekin miettineet. Mielestämme on itsestäänselvyys, että heavy metal -musiikista täytyy löytyä vaaraa ja intensiteettiä! Tällaisen musiikin likaisuus, energia, vapaus sekä monipuolisuus vetoavat jokaiseen bändin jäseneen. Jos vaikutteemme, niin musiikillisesti kuin filosofisesti, täytyisi puristaa kolmeen bändiin ja albumiin, ne olisivat seuraavat: Judas Priestin British Steel, Anvilin Metal on Metal sekä Exodusin Bonded by Blood.

Pääkallohevin syvin olemus

Selvästi kuultavissa, tai pikemminkin havaittavissa, olevan asenteen lisäksi Rangerista tekee erityislaatuisen juuri sen musiikin monipuolisuus. Siitä löytyy yhteen naitettuna mainitun kolmen esikuvan kaltaista vanhan liiton heavy-, speed- ja thrash metalia aina laulajan härskisti käyttämiä loppukiekaisuja myöten. Yhtye tuntuukin tietävän tasan tarkkaan, millaista sen musiikin pitää olla.

– Rangerin musiikki on turboahdettua pääkalloheviä, eli tuhannen megawatin voimalla murskaavaa nopeaa heavy metalia. Hyvän thrashbiisin olennaiset osat ovat luitamurskaavat riffit, voimakkaat kertosäkeet ja terävät koukut. Kappaleista tulee löytyä myös kliimaksikohta, jonka aikana koet
voimakasta tarvetta tuhota kaiken ympärilläsi. Jos riffi ei saa takomaan päitä heti ensimmäistä kertaa soitettaessa, se ei ole kelvollinen bändillemme.

Pätevätkö sama tiukka linja ja vahva näkemys omasta musiikista myös sanoituksiin ja soittotaitoon?

– Mielestämme heavy metalin hienoimpia puolia on, että biisit voivat kertoa mistä tahansa siististä, joka itseä sattuu kiinnostamaan. Meidän levyillämme ei tosin ikinä tulla kuulemaan nyyhkybiisejä tai trendikkäitä Mercyful Fate -apinointeja.

– Totta kai tällainen musiikki on jatkuvaa kehittymistä soittotaitojen kannalta, mutta olemme ylpeitä jokaisesta nuotista, jonka olemme bändinä luoneet. Soittotaitojen kehittyminen ei millään muotoa tarkoita sitä, että bändistä pitäisi luoda jäsenten oma tekniikka-showcase. Taitojen kehittyminen tulisi aina palvella musiikkia, eikä päinvastoin.

Ritarit jotka sanovat ”metal”!

Kaksi vanhaa ja kolme uutta kappaletta sisältävä Knights of Darkness -mlp ilmestyy syyskuun 6. päivä. Esimerkiksi tänä kesänä mainioita keikkoja heittäneestä Lost Societystä pitävälle kohderyhmälle luulisi kelpaavan myös Svartin kahta viikkoa aiemmin julkaisema Speedtrapin Powerdose-debyytti.

Tähän mennessä yhtyeen musiikkia on julkaistu ainoastaan kasetteina, ja nyt vuorossa on pelkkä vinyylijulkaisu. Onko Compact Disc teidän kohdallanne jollain tapaa boikotoitu formaatti?

– Rangerin musiikki ei ole sidottu mihinkään tiettyyn formaattiin, mutta mielestämme se on silti parhaimmillaan vinyylillä.

Demojen ihastuttaviin mutta melko karskeihin soundeihin verrattuna Knights of Darkness kuulostaa selkeästi siistimmältä, mutta silti korvia miellyttävän eläväiseltä ja lämpimältä. Samaa kehitystä tuntuu tapahtuneen myös uusien biisien kohdalla, sillä kolme uutta kappaletta, Ranger, Steel Dawn ja Knights of Darkness, kuulostaa enemmän heavy/speed metalin hybridiltä kuin selvästi thrashäävämmät Touch of Death ja Supreme Evil.

– Minialbumi nauhoitettiin Hämeenkyrössä Black Floydsin analogisella äänipajalla Tapio Lepistön ja Saku Tammisen toimesta. Olemme niin soundeihin, biiseihin kuin julkaisukanavaankin erittäin tyytyväisiä.

– Emme lähteneet tietoisesti muuttamaan musiikillista linjaamme mitenkään, uudet biisit syntyivät täysin luonnollisesti. Rangerin musiikkiin kuuluvat niin nopeat, hitaammat kuin raskaammatkin kappaleet!

Monet metallista mitään ymmärtämättömät saattaisivat naurahtaa Rangerin kappaleiden nimille ja bändikuville, joissa nojataan erittäin tukevasti heavyn vanhan koulukunnan tutuksi tekemään estetiikkaan. Yhtye itse ei näe niissä kuitenkaan minkäänlaista huumoriaspektia, vaikkei kaikissa tekemisissään aina haudanvakava olekaan.

– Tykkäämme katsella levyjen kansissa ja kirjoissa olevia hengailu- ja sekoilukuvia, joten luonnollisesti otamme ja julkaisemme niitä myös itse. Vitsikkäät kuvat eivät tietenkään tarkoita, ettemme olisi musiikkimme kanssa tosissamme! Totta kai meillä on aina hauskaa soittaessamme, mutta pizzalaatikot, kainalopierut, moshaavat tukaanit tai muut humoristiset jutut eivät meidän mielestämme kuulu heavy metaliin!

Kuuntele yhtyeen nimikappale tulevalta minilevyltä: