”Se oli aavelaiva, joka kaipasi kipeästi kapteenia” – Ronnie James Dio muistelee tuoreessa elämäkerrassaan Black Sabbath -aikojaan

Dio muistelee kirjassaan Mob Rules -albumin syntyvaiheita.

Kuva: Scott Legato/FilmMagic

Laulajalegenda Ronnie James Dio ehti ennen kuolemaansa aloittaa omaelämäkerran kirjoittamisen. Dion leski ja manageri Wendy Dio pyysi veteraanitoimittaja Mick Wallia saattamaan teoksen loppuun ja nyt kyseinen Rainbow in the Dark -opus on nähnyt päivänvalon.

Metal Hammer -lehti on julkaissut elämäkertateoksesta pätkän, jossa Ronnie James Dio muistelee aikojaan Black Sabbathin laulajana, vuoden 1981 Mob Rules -albumin syntyä sekä bändin hajoamista:

”Niihin aikoihin sain maineen tyyppinä, joka ajaa tahtonsa läpi. Oli totta, että minusta tuli paljon jämäkämpi, koska minun täytyi olla. Kun liityin Sabbathiin, se oli aavelaiva, joka kaipasi kipeästi kapteenia ja otin ilomielin sen vastuun itselleni. Vasta myöhemmin tajusin, miten syvälle jotkin ongelmat olivat juurtuneet ja että jotkut niistä osoittautuivat mahdottomiksi korjata”, Dio muistelee.

”Ensimmäisen levyn (Heaven and Hell, 1980) minä ja Tony (Iommi, kitaristi) kirjoitimme kontrolloidussa ympäristössä, pienessä huoneessa pienten vahvistimien kanssa. Nyt lähestymistapamme oli varsin erilainen. Vuokrasimme studion, soitimme mahdollisimman lujaa ja paiskimme sen läpi. Voisi sanoa, että asenne oli aivan erilainen.”

Geezer (Butler, basisti) otti nyt myös osaa, mikä väistämättä muutti minun ja Tonyn kemiaa, joka oli välillämme kun teimme hommia yksin. Geezer halusi taas ottaa osaa sanoitusten kirjoittamiseen – vaikka Ozzy [Osbourne, yhtyeen alkuperäinen laulaja] keksikin omat laulumelodiansa, Geezer kirjoitti lähes kaikki lyriikat. Ei tarvitse kuin vilkaista War Pigsin tai Children of the Graven kaltaisia tekstejä ymmärtääkseen, miten hyvä Geezer oli, mutta minä tein kaikki sanat Heaven and Hell -levylle ja olin aina tehnyt itse sanoitukseni. En koskaan tarvinnut kirjoittajaparia enkä tarvinnut sellaista nyt. Geezer ja minä olimme ystäviä, mutta sitä varten tulin Sabbathiin: toin äänen, melodiat ja sanat. Tämä loi välillemme kuilun, jonka pystyimme lopulta sivuuttamaan, mutta sillä hetkellä se oli haava, joka ei suostunut parantumaan.”

”Vaikka työskentelimme yhä hyvin tiiminä, tunsin, että Tony ajautui myös kauemmas minusta. Ensin vähän, lopulta hyvinkin paljon. Tonyn ongelmaksi nousi soololevyäni koskenut sopimus. Kun Heaven and Hell menestyi, pystyimme neuvottelemaan paremman diilin levy-yhtiöidemme kanssa. Sopimus sisälsi soololevyoption minulle. Se ei ollut rahallisesti iso diili eikä minusta haluttu tehdä soolotähteä – se oli vain hieno ele, jolla haluttiin antaa minulle tilaa mahdollisen soololevyn tekemiseen joskus tulevaisuudessa Sabbath-velvollisuuksien välissä. Ajattelin ensin, että teen levyn ystävieni kuten Kansasin Kerry Livgrenin, Elfin (Dion entinen yhtye) tyyppien, David Stonen, Skunk Baxterin ja muiden kanssa, joiden kanssa jammailin ennen Tonyn tapaamista. Siitä piti tulla sellainen hauskanpitolevy. Tony ei nähnyt asiaa sillä tavalla, vaan hänestä tarjous soolosta jakoi meidät ja hän oli siitä hyvin vihainen.”

Dio myöntää bändillä olleen paineita tehdä hyvin menestyneelle Heaven and Hellille jatkoa ja esimerkiksi Turn Up the Night oli alitajuinen yritys tehdä uusi Neon Knights. Yhtye onnistui kuitenkin tekemään levylle muutamia laulajan mielestä erittäin onnistuneita kappaleita, esimerkiksi Sign of the Southern Cross on Dion mukaan parasta, mitä bändi koskaan sai aikaan. Levy sai ristiriitaisen vastaanoton eikä menestynyt kaupallisesti aivan edeltäjän tavoin, mutta Diolle se on yksi parhaimpia levyjä, joita hän urallaan teki. Pian levyn julkaisun jälkeen Black Sabbath alkoi kuitenkin natista liitoksistaan.

”Olimme kiertueella marraskuusta 1980 elokuuhun 1981, pääasiassa Amerikassa. Pyörät pyörivät kunnolla. Mutta lopulta mielestäni ne pyörivät väärään suuntaan ja tunsin, että törmäys on tulossa. Aloin etääntyä Tonysta ja Geezerista. Polttelin silloin tällöin pilveä ja join mielelläni olutta, mutten vetänyt kokaiinia enkä sietänyt kovia huumeita. Kun jamittelimme tai teimme biisejä, Tony ja minä olimme samalla aaltopituudella, mutta sosiaalisesti ajatellen olimme täysin erillämme. Vinny (Appice, rumpali) oli nyt paras ystäväni. Olimme molemmat New Yorkin kasvatteja, pidimme samoista ruuista. Kiertueen päätyttyä Vinny ja minä kuljimme samassa autossa, Geezer ja Tony ajoivat omassaan.”

Lue koko pätkä Metal Hammerista. Rainbow in the Dark -kirjan suomennettu laitos tulee kauppojen hyllyille myöhemmin syksyllä.