Sotaisaa sinfoniaa – haastattelussa uuden laulajansa kanssa Suomeen saapuva Arch Enemy

07.07.2014

Michael Amott on johtanut Arch Enemyä jo vuodesta 1995. Tänä vuonna bändi loi nahkansa perusteellisesti, sillä vuodesta 2001 rääkyjän tonttia naisittaneen Angela Gossow’n korvasi Alissa White-Gluz. Amott ei malta odottaa, että Arch Enemy mk. III pääsee keikkalavoille.

On hetkiä, jolloin somea tai uutisotsikoita selatessaan tulee huudahtaneeksi ääneen ”oho”. Sellainen hetki koettiin 17.3.2014, kun Arch Enemy tiedotti, että Angela Gossow on jättänyt yhtyeen ja hänet korvaa Alissa White-Gluz.

Bändi oli jo kertonut, että uusi albumi War Eternal ilmestyy kesäkuussa, ja kaikki odottivat luonnollisesti, että levyllä rähjää Angela Gossow. Toisen kitaristin tiedettiin vaihtuneen Nick Cordleksi, kun Christopher Amott lähti bändistä toistamiseen maaliskuussa 2012.

Kanadalainen White-Gluz on aiemmin tullut tunnetuksi modernia mättömetallia esittävän The Agonistin riveistä. Nightwish-fanit muistanevat hänet siitä, että hän paikkasi Anette Olzonia yhdessä Amaranthen Elize Rydin kanssa silloin, kun Olzon oli estynyt tekemästä keikkoja Yhdysvalloissa syksyllä 2012.

Arch Enemyn uutisjulkistuksen jälkeen White-Gluz hehkutti vuolaasti, miten hänen koko metallidiggailunsa starttasi aikoinaan Arch Enemystä. Niinpä hänen ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, kun portit suosikkibändin keulille aukenivat.

Michael Amottin mukaan White-Gluz oli Gossow’n oma ehdokas. Gossow toi nimen esiin samassa neuvonpidossa, jossa kertoi, ettei aio jatkaa.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun Alissan nimi mainittiin. Angela siis tavallaan valitsi seuraajansa, Amott kertoo.

Gossow tietenkin hehkutti tiedotteessa White-Gluzia rakkaaksi ystäväkseen ja superlahjakkaaksi laulajaksi, mitä hän epäilemättä onkin. Amott puolestaan vannoi ikuista kiitollisuutta Gossow’lle.

– Hän omistautui tälle bändille täydellisesti yli kymmenen vuotta. Kyllä minä olen siitä ihan aidosti kiitollinen, hän sanoo nyt.

Kirjoitus seinällä

Arch Enemystä on tällä vuosituhannella kasvanut tyylisuuntansa jyrkkyyteen nähden yllättävänkin suosittu yhtye. Keikkoja ja kysyntää on ympäri maailmaa. Kun näin massiivinen koneisto huomaa yhtäkkiä, että keulahahmo puuttuu, olo on melkoisen hutera.

Amottin mukaan Gossow teki parhaansa lievittääkseen muun ryhmän ahdistusta.

– Samaan aikaan, kun Angela kertoi, ettei aio jatkaa, hän painosti meitä jatkamaan. Hän tiesi tarkalleen, miten paljon tämä homma merkitsee meille. Ja tietenkin hän tiesi, että meillä oli jo hyvä nippu biisejä valmiina. Se oli aika ristiriitainen ja outo hetki. Kyse ei tietenkään ollut yllätyksestä.

AE_netti1

Amott kuvailee, että Gossow’n intohimon hiipumisen kyllä huomasi. Laulaja rakasti yhä musiikkia ja Arch Enemyä, mutta alkoi väsyä kiertämiseen ja keikkailuun. Muu bändi tajusi asteittain, että uuden laulajan etsiminen saattaa tulla jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, koska Arch Enemy elää kiertämisestä.

Khaos Legions (2011) jäi Angela Gossow’n viidenneksi ja viimeiseksi AE-levyksi. Tai kuudenneksi, jos The Root of All Evil -uusioversiolevy (2009) lasketaan.

Khaos Legionsin jälkeen yhtye kiersi lievästi sanoen mittavasti.

– Päätimme jo aika aikaisessa vaiheessa pitää vuoden 2013 täysin vapaana keikoista. Tässä oli kyse myös siitä, että Angela sai aikaa miettiä, mitä hän haluaa tehdä. Emme puhuneet asiasta juurikaan ääneen, mutta kaikki kyllä tiesivät, missä mennään.

Viime kesän jälkeen uuden levyn suunnittelu oli jo täydessä käynnissä ja biisejäkin olemassa, kun Gossow nosti kissan pöydälle.

Siihen nähden on melko vaikuttavaa, että Arch Enemy tarjoilee levyä uuden laulajan kanssa jo nyt. Tämä bändi ei ole koskaan vältellyt työntekoa.

Sinfoninen oksennus

Infernon numerossa 6/2011 luodattiin laajasti Angela Gossow’n elämää ja uraa Arch Enemyn keulilla. Niin ne ajat muuttuvat. War Eternalia kuunnellessa laulajavaihdos tuntuu melkein vähäpätöiseltä asialta. Bändi jyrisee ja pauhaa yhtä kiukkuisena ja hypermahtipontisena kuin ennenkin.
Totuus on, että Arch Enemy on aina ollut Michael Amottin yhtye. Velipoika Christopher on lähtenyt bändistä jo kahdesti, ja vaikka Gossow otti paljon roolia myös bisnesasioissa, musiikki on tärkeintä. Siitä vastaa Michael Amott.

Ei tosin aivan yksin. Hänen uutena aisaparinaan on toinen tulokas Nick Cordle, joka liittyi bändiin Christopherin häivyttyä toisen kerran.

– Nick on hyvin erilainen soittaja kuin veljeni. Hän osasi tietenkin meidän vanhat biisimme jo erinomaisesti, mutta uusien biisien tekeminen oli uutta. Nyt tunnen hänen musiikillisen ajattelunsa paremmin. En usko, että olisin kirjoittanut biisiä kuten Never Forgive, Never Forget omillani. En juurikaan kuuntele sellaista blastbeat-kaahausta, mutta siitähän tuli hauska biisi!

Amott luonnehtii Cordlea musiikkiopistomieheksi, jolla on hevitausta. Hänen suosikkibändejään ovat Emperor ja Dissection, mutta hän kuuntelee paljon myös jazzia ja klassista.

War Eternalilla klassiset vaikutteet ovat selvästi enemmän pinnalla kuin aiemmin. Amott kuitenkin kiistää, että tämä olisi Cordlen ansiota.

– Levyn sinfonisemmat elementit tulivat jostain syystä minulta! Levyllä on miltei neoklassisia juttuja ja tietenkin Nick auttoi niiden kanssa, mutta minä niitä jostain syystä halusin. Olen aina pitänyt dramaattisesta, eeppisestä kamasta.

Amott myöntää, että termi ”sinfoninen metalli” saa hänet melkein oksentamaan, mutta silti hän tuntee outoa vetoa klassisten vaikutteiden maailmaan. War Eternalilla Arch Enemy käytti ensimmäistä kertaa jopa oikeaa orkesteria.

– Lähestyimme orkesteriosuuksia omalla tavallamme. War Eternal on hyvin uskollinen Arch Enemyn perussoundille, vaikka se on samalla todella monipuolinen ja tuore albumi.

Kivi sydämeltä

Amott demotteli uusia kappaleita Cordlen kanssa, kun Gossow oli vielä bändin jäsen. Biisinteossa ei kuulemma ollut mainittavaa eroa, oli laulajana kuka hyvänsä. Kun White-Gluz tuli mukaan, Amott lähetti hänelle viiden biisin demot ja antoi vapaat kädet.

– Alissalla oli vapaus tehdä laulusovituksia ja tekstejä. Lopulta ne taisivat mennä meiltä kahdelta suurin piirtein puoliksi.

Äkkiseltään tematiikassa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Gossow nosti kapinan ja vastarinnan Arch Enemyn ydinteemaksi. War Eternal jatkaa sujuvasti samaa latua.

AE_netti2

War Eternalin studiosessiot aloitettiin heti kun uusi laulaja oli löytynyt. Amott kuvailee, että bändi on tehnyt niska limassa töitä siitä päivästä lähtien, kun White-Gluz saapui bändin päämajaan Halmstadiin. Rummut äänitettiin Jens Bogrenin studiossa jo syyskuussa, kitarat pienemmässä pajassa joulukuussa. Laulujen vuoro oli tammikuussa.

Bogren miksasi ja masteroi albumin. Arch Enemyllä on tunnetusti ollut aiemmin hieman haasteita miksaajien kanssa. Stefan Glaumann ei aikoinaan tavoittanut haluttua soundia Doomsday Machinellä (2005), ja Rickard Bengtsson puolestaan sekosi Khaos Legionsin (2011) raitoihin totaalisesti.
Kummallakin kertaa bändin pelasti vanha luottopakki Andy Sneap. Nyt Bogren hoiti War Eternalin alusta saakka ammattitaitoisesti, kuten ruotsalaisgurulta odottaa sopikin.

– Tuotimme ja äänitimme levyn itse, joten ei ollut ihan sama kuka sen miksaa. Miksaus on hyvin kriittinen vaihe. Äänittämisessä ja biisinteossa kuluu aina todella paljon aikaa, mutta miksaus hoidetaan nopeasti. Se on stressaavin ja maagisin vaihe koko prosessissa.
Vaikka Bogren on selvästi ottanut huomioon Arch Enemyn tavaramerkkisoundin vaatimukset, War Eternalilta tunnistaa hänen kädenjälkensä.

– Jens onnistui säilyttämään tietyn ilmavuuden ja fiiliksen. Soundi ei ole pelkkää kuivanmodernia metallinmätkettä. Se on suuri saavutus.

Keskustelu velloo

War Eternal sai lopullisen muotonsa maaliskuussa, jolloin myös uutiset laulajavaihdoksesta uusine promokuvineen julkaistiin. On aikamoista, että bändi sai pidettyä asian salassa niin pitkään.

Liekö taustalla Gossow’n bisnesajattelu ja huomioarvon maksimointi, mutta jutun alussa kuvailtu ”oho”-efekti taisi iskeä aika moneen muuhunkin.

– Julkaisimme ensin uutisen ja pari päivää sen jälkeen videon levyn nimibiisistä. Siinä oli kieltämättä faneille aika paljon sulattelemista. Mutta kiinnostus oli ihan huimaa! Videohan sai miljoona katselukertaa ihan muutamassa päivässä. Sellaista ei yleensä tapahdu metallissa. Nyt katselukertoja on jo yli kaksi ja puoli miljoonaa.

Muutos kiinnostaa aina. Uusi laulaja leiritti AE-faneja nopeasti puolesta ja vastaan. Keskustelu kävi kiivaana ja käy yhä, nyt kun toinenkin biisi As the Pages Burn on linjoilla.

Bändi on ottanut kuohunnan vastaan myhäillen. Näin kaikesta päätellen pitikin käydä. Amottin lisäksi muu vanha kaarti (rumpali Daniel Erlandsson ja basisti Sharlee D’Angelo) tiesi mitä on tulossa. Arch Enemyn kaltaiselle bändille taitaa olla hyväksi, että on kuohuntaa ja jännitteitä.

Itse asiassa se on hyväksi ihan kenelle tahansa. Pohjoismaisen turvallisuushakuisuuden keskellä on joskus vaikea muistaa, että ihmisen autuain olomuoto ei suinkaan ole tasaisen varmasti toimeentuleva rutiinikone, vaan elävä, innostuva, ihastuva, vihastuva, epäonnistuva, onnistuva, muuttuva, tuhoava ja luova tila.

Amott filosofoi, että faniuden perusajatus on se, että fanituksen kohde ei saisi muuttua. Fani fanittaa ideaalia, joka edustaa jotakin niin hyvää, että mikä tahansa muutos voi viedä sitä vain huonompaan suuntaan.

– Muutos herättää uteliaisuutta ja keskustelua. Vaikka kukaan ei ole vielä nähnyt Arch Enemy mark III:a livenä, minusta tuntuu, että Alissa on jo voittanut aika suuren osan faneista puolelleen.

Huomautettakoon, että Amott heittää Deep Purplesta tutun mahtipontisen ”mark III” -kokoonpanomerkinnän vahvan ironian sävyttämänä. Arch Enemyn musiikin mahtipontisuus ei tosiaankaan rimmaa Amottin hiljaisen ja sympaattisen rupattelun kanssa.

Myyntilukuja Malesiasta

Bändien suosiota on nykyään vaikea mitata. Entisaikaan levymyynti oli kaikki kaikessa, mutta nykyään se ei kerro mitään.

– Mehän olemme myyneet varmaan yhden levyn jossain Malesiassa, mutta silti siellä on keikalla 2000 ihmistä laulamassa Nemesisin mukana, Amott hörähtää.

Spotify-kuuntelut, Facebook-tykkäykset ja musiikkivideoiden katselukerrat antavat jotakin osviittaa, mutta eivät ole samalla tavalla määrääviä numeroita kuin konkreettiset myyntiluvut. Digitaalisessa maailmassa numerot saattavat olla hurjiakin, mutta ne eivät silti realisoidu esimerkiksi ostetuiksi keikkalipuiksi. Keikkasuosio onkin nykymittareista konkreettisin.

AE_netti3

Arch Enemy on kiertänyt maailmaa väsymättä koko 2000-luvun.

– Kiersimme käytännössä taukoamatta kaksitoista vuotta. Jos emme olleet studiossa, olimme rundilla. Tulimme rundilta perjantaina ja aloimme tehdä uutta levyä maanantaina. Vuosi 2013 oli ensimmäinen, jonka otimme vapaaksi. Ja hommahan levisi heti käsiin, heh heh! Ei ole hyväksi lomailla, pitää vain jaksaa painaa.

Jatkuva kiertäminen kasvattaa suosiota tasaisen varmasti, mutta käy myös voimille. Amottilla jos kellä on kokemusta siitä, kun kone alkaa yskiä.

– Tämä on maailman paras duuni, jos tätä rakastaa. Mutta jos se rakkaus rapistuu, tästä voi helposti tulla maailman paskin duuni. Kiertueella on hirveätä olla, jos on sellainen olo, että olisi mieluummin jossain muualla. Se vaikuttaa myös kaikkiin muihin. Kiertäminen vie valtavasti aikaa, ja jos sen ajan haluaa käyttää johonkin muuhun, niin…

Amott huokaa syvään. Kokoonpanovaihdokset eivät ole koskaan helppoja. Kitaristi on välillä ihmetellyt mikä on, kun häneen itseensä ei ole koskaan iskenyt minkäänlainen uskonpuute.

– Minä olen vähän tyhmä. Kun ihmiset ympärilläni alkavat epäröidä, minun uskoni vain vahvistuu. Luovuttaminen on minulle täysin vieras käsite. Olen itsepäinen aina jääräpäiseen typeryyteen saakka, hän sanoo.

– Minuun ei ilmeisesti iske kovin helposti mikään eksistentiaalinen kriisi. Kun muut kriiseilevät, minä katson peiliin ja totean, että minä tiedän mitä haluan tehdä: Arch Enemyä.

Penis mainittu

Angela Gossow oli äärimmäisen merkittävä osa Arch Enemyä. Amott sanoo, ettei saata uskoa, miten paljon bändi ehti saada aikaan Gossow’n kanssa. Hänen aikanaan bändi kasvoi miltei monumentaalisiin mittoihin ja keskeiseksi osaksi jäsentensä identiteettejä.

On olennainen huomio, että Arch Enemy on tottunut siihen, että uusi laulaja herättää epäluuloa ja kummastusta. Kun Angela Gossow korvasi Johan Liivan, bändi oli aivan samassa tilanteessa.

– Rikoimme raja-aitoja. Angela oli ensimmäinen laatuaan. Hän raivasi tietä naisille metallimaailmassa. Hänet asetettiin kyseenalaiseksi, koska hänellä ei ole penistä. Maailmassa on yllättävän paljon sellaista vanhakantaista sovinismia, että eihän nainen voi pystyä laulamaan näin. Minusta se on huvittavaa.

White-Gluzin kyseenalaistajat pääsevät pian toden teolla vauhtiin, kun keikat alkavat. Bändi on treenannut parikymmentä biisiä yhdessä. White-Gluz tietenkin osasi niistä valmiiksi suuren osan.

Kertomuksessa on pientä tuhkimotarinan tuntua. Ensimmäinen hevilevy, jonka White-Gluz aikoinaan osti, oli Wages of Sin (2001). Nyt hän laulaa siis bändissä, joka johdatteli hänet metallimusiikin maailmaan.

Eräs mielenkiintoinen pointti uudessa laulajassa on, että häneltä irtoavat tarvittaessa erinomaisesti myös puhtaat laulut. War Eternalilla niitä ei vielä ole hyödynnetty.

– Alissa saa kyllä päättää niistä itse. Häneltä kysellään asiaa haastatteluissa tämän tästä. Tähän asti hänen vastauksensa on ollut, että hän haluaa kunnioittaa Arch Enemyn soundia, Amott diplomatisoi.

– Fanit jakautuvat asiassa täydellisesti kahtia. Osa ei malttaisi odottaa, että kuulee Arch Enemyn musiikissa puhdasta laulua, osa taas kavahtaa pelkkää ajatustakin. Me teemme juuri kuten haluamme, mutta kuten sanoin, Alissalla on asiassa suurin valta.

Ulkomaailmaa pakoon

Michael Amott ei viime vuonna seurannut juuri ulkomaailmaa. Arch Enemyssä oli riittävästi pohdittavaa. Laulajavaihdos ja uuden tulemisen suunnittelu pitivät kiireisenä.

Kitaristi sanoo, ettei hän koskaan kuuntele uutta musiikkia, kun säveltää itse.

– Päässäni soivat vain omat biisini. Välttelen etenkin metallin kuuntelemista. Nyt kun lähdemme kiertämään, pääsen taas ajan tasalle keikkabussissa.
Amott väistää tyylikkäästi vaivihkaisen kysymyksen viime vuonna ilmestyneestä Carcass-levystä. Jeff Walkerin suorat sanat Amottin toiminnasta voi lukea Infernon numerosta 7/2013.

– En ole kuullut sitä vielä, enkä mitään muutakaan viime vuonna ilmestynyttä levyä. Kun tästä julkaisurumbasta päästään, tsekkaan kyllä senkin.

Kaikesta päätellen taitaa olla niin, että Surgical Steel ei Amottia juuri hetkauttanut, koska viime vuonna oli joka tapauksessa keskityttävä pääbändiin. Rivien välistä voi jopa tulkita, että mies tajusi vasta Gossow’n lähdön aiheuttamassa kuohunnassa, missä korissa hänen munansa ovat.

– Viime vuonnahan me olisimme voineet menettää tämän kaiken. Jos ei hyvää uutta laulajaa olisikaan löytynyt… Tietenkin sellainen tilanne herättää miettimään myös omaa tekemistä, hän sanoo harkiten.

– Me olemme onnekkaita. Voimme ja aiomme keikkailla kaikkialla. Se vaatii, että bändin jokainen jäsen haluaa sitä ja nauttii siitä.

Varmuus on luksusta

Arch Enemy saapuu syyskuussa Suomeen peräti neljälle klubikeikalle. Yhtye on hellinyt maatamme aiemminkin, mutta näinä hevikeikkojen pula-aikoina on mukavaa nähdä, että kysyntää ja kiinnostusta riittää yhä.

– Musiikki ratkaisee. Minä olen aina pikkuisen inhorealistinen ja kuvittelin, että nyt meidän keikkakysyntämme varmasti notkahtaa. Päinvastoin, meitä on nyt kyselty keikoille jopa enemmän kuin Khaos Legionsin aikaan!

On vaikea määritellä, missä vaiheessa Arch Enemy hilasi itsensä keskikokoisesta hevibändistä massiiviseksi. Tapahtuiko se jo Wages of Sinillä? Vai vasta Doomsday Machinellä megahitti Nemesisin ansiosta?

Bändi nähdään Suomessa Joensuussa, Tampereella, Helsingissä ja Jyväskylässä.

Tampereella saadaan erityistä herkkua, kun lavan lämmittää viime Infernon kantta komistanut ja vastikään mairittelevaa listamenestystä saavuttanut Insomnium.

– Olen kuullut uudesta levystä paljon hyvää! En malta odottaa, että saan kuulla sen. Tietenkin tunnen bändin ja olen kuunnellut heidän levyjään.

Amott janoaa keikoille. Bändikemia on parempi kuin aikoihin.

– Puhumme ainoastaan lakimiesten välityksellä, heh heh. Ei vainkaan, mehän olemme tehneet töitä nyt ihan helvetisti. Sellainen hitsaa kokoonpanon nopeasti yhteen. Kaikkia meitä jännittää, mutta samalla meillä on todella kova näyttämisenhalu. Uskon, että se tuntuu keikoilla aivan selvästi.
Uusien jäsenten into kuuluu War Eternalilta. On aivan selvää, että se tulee näkymään ja kuulumaan myös lavalla.

– Nick ja Alissa ovat antaneet minulle, Danielille ja Sharleelle aivan valtavasti virtaa. Olemme energisempiä kuin aikoihin, kun muiden jäsenten motivaatiota ei tarvitse arvuutella. Tämä levy on erityinen meille kaikille. Nickille tämä on hänen toinen levynsä ikinä. Alissa puolestaan sanoi, että tämä on paras levy, jolla hän on koskaan ollut mukana, Amott myhäilee.

Lisää luettavaa