”Tämä on orkestraalinen konseptialbumi niille kuulijoille, jotka haluavat vielä keskittyä musiikkiin” – haastattelussa Blind Guardian Twilight Orchestra

Kaksikymmentä vuotta sitten Hansi Kürsch ja André Olbrich päättivät tehdä orkesterialbumin Blind Guardianin tyyliin ilman metallin häivääkään. Nyt kun ikuisuusprojekti on vihdoin valmis, se vie kuulijan kahden maailman väliin – voimametallin tunnelman ja klassisen musiikin sekä todellisen historian ja fantasiamaisen mytologian keskelle.

André Olbrich ja Hansi Kürsch.

Blind Guardian on nyt Blind Guardian Twilight Orchestra – ainakin yhden albumin ajan. Tämä laulaja Hansi Kürschin ja kitaristi André Olbrichin puolittainen sivuprojekti on yhtä aikaa taattua Blind Guardiania sekä jotain aivan muuta.

Metallia Legacy of the Dark Landsiksi nimetyllä albumilla ei kuulla sekuntiakaan. Ei ainakaan bändisoittimien voimin. Sen sijaan Kürsch ja Olbrich ovat säveltäneet monumentaalisen konseptieepoksen klassiselle orkesterille.

Legacy of the Dark Lands ei ole mikään tuore projekti. Se on ollut Blind Guardian -ukkojen työn alla jo ennen kuin he edes olivat ukkoja: albumin tarina sai alkunsa jo yli 20 vuotta sitten, Nightfall in Middle-Earth -albumin aikoihin.

Hansi Kürsch, miten ihmeessä orkesterialbumin valmistuminen kesti näin pitkään?

– Älä edes aloita! Olemme jo ruoskineet itse itseämme asian suhteen ihan tarpeeksi, mies räkättää puhelun alkuun.

– Aluksi suurin haaste oli säveltää orkesterille. Se ei ole meille yhtä luontevaa kuin orkestroidun metallin tekeminen. Kaikki se uudenlaisen melodiamaailman omaksuminen, koko orkesterin teemojen sovittaminen ja laulujen kietominen yhteen sen kaiken kanssa oli lopulta paljon vaikeampaa kuin osasimme kuvitellakaan.

– Seuraavaksi myös teema muovautui täysin. Olimme tekemässä Nightfall in Middle-Earthin Tolkien-teeman hurmoksessa orkesterilevyä samalta pohjalta, mutta kun Lord of the Rings -elokuvat ilmestyivät kera Howard Shoren soundtrackien, koko ajatus siihen teemaan perustuvan albumin julkaisemisesta tuntui jotenkin… kornilta.

– Emme ole myöskään ikinä osanneet keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Blind Guardian on aina ollut etusijalla ja tämä orkesterilevytys on elänyt siinä rinnalla, mutta aina kun olemme päättäneet keskittyä siihen, olemme keksineet jonkin uuden kiertueen, dvd-projektin tai vastaavaa. Niin Legacy of the Dark Landsin valmistuminen viivästyi ja viivästyi.

– Kun me lopulta olimme tyytyväisiä demoihimme, meiltä kului vielä vuosia löytää oikeat yhteistyökumppanit albumia varten. Löydettyämme täydellisen seikkailullisen tšekkiläisorkesterin työskentelemään kanssamme huomasimme nopeasti aliarvioineemme täysin sen työn määrän, joka albumin tuotantoon kuluu.

– Kävimme työskentelemässä orkesterin kanssa kahdeksan tai yhdeksän kertaa, mutta lopulta editointi ja laulujen sovittaminen tuntui vievän pienen ikuisuuden ja… no, sanotaanko näin, että tästä kaikesta se 20 vuotta koostui!

Zimmeriä ja Tsaikkaria

Orkesterialbumi on varsin luontainen jatke Blind Guardianin levyille, joilla on kuultu klassista orkesteria jo vuosikymmeniä. Myös Kürschin ja Olbrichin soundtrackfanitus on tullut selväksi – molemmat ovat innokkaita elokuva- ja videopelifaneja –, mutta onko Blind Guardian Twilight Orchestra ammennettu myös ehdasta klasarista?

– Albumi on musiikiltaan minun ja Andrén kahdenkeskisen yhteistyön hedelmä, joten se on yhdistelmä meidän molempien makuja orkesterimusiikin suhteen, mutta makumme ovat varsin erilaiset, Hansi paljastaa.

– Andre rakastaa soundtrackejä: John Williamsia, Hans Zimmeriä, Howard Shorea, Alan Silvestriä ja… listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Hän on ammentanut Blind Guardianiin elokuvista ja peleistä kuten The Elder Scrolls, Diablo, World of Warcraft ja niin edelleen.

– Itse olen vapaa-ajallani hieman kasuaalimpi orkesterimusiikin kuuntelija, ja pidän siitä enemmän yhdistettynä johonkin laajempaan kokonaisuuteen, kuten osana elokuvia.

– Klassisista säveltäjistä suosikkini ovat Pjotr Tšaikovski ja Edvard Grieg, minkä vuoksi onkin hauskaa, että juuri heidän vaikutuksensa kuuluu omalla levyllämme parhaiten, vaikkei André tainnut edes tajuta sitä itse!

Orkesterin kanssa työskentely on täysin uusi aluevaltaus myös Kürschille laulajana, ja tilanne olikin perinteiseen Blind Guardianiin verrattuna hyvin erilainen. Metallibändin poissaolo antaa laulajalle enemmän tilaa, mutta samalla orkesteri valtaa alaa melodisista sovituksista.

– Tiesin, että se tulee olemaan erilaista, mutten uskonut, että se olisi NIIN erilaista, Hansi toteaa.

– Sain tilaisuuden kokeilla lauluissani juttuja, joista en ole voinut haaveillakaan metallibändin kanssa. Kaikki ne pienet kuiskaukset ja hiljaiset äänet peittyisivät tavallisesti särökitaroiden alle. Kaikkia tällaisia hulluja tulkintoja kokeillessa nälkä vain kasvoi, ja sen vuoksi laulusovitusten teko kesti pitkään.

– Vaikeuksia tuli vastaan siinä kohdassa, kun aloimme äänittää levyn lopullista versiota orkesterin kanssa. Olimme tehneet Andrén kanssa kaikki orkesterisovitukset ohjelmoiden, ja vaikka meillä oli käytössämme vaikuttava kirjasto sampleja, orgaanisen orkesterin vaatima stereokuva erosi demoistamme täysin.

– Jouduin kasvokkain orkesterin muodossa ilmenneen pedon kanssa, ja oli yhtä taistelua laulaa kilpaa sen soiton kanssa. Täydellisen harmonian löytäminen vaati loputtoman määrän yrityksiä ja erehdyksiä.

Myyttinen historiankirjoitus

Mitä lauluin ja dialogein kerrottavaan tarinaan tulee, Kürsch myöntää heti kärkeen, että täysimittaisen konseptin luominen tässä mittakaavassa oli hänelle itselleen liian kova pala. Kun Tolkien-teemasta oli luovuttu ja albumi valmistui sen jälkeen vuosien ajan pikkuhiljaa, Kürsch otti lopulta yhteyttä suosikkikirjailijaansa, The Dwarves -fantasiakirjasarjastaan tunnettuun Markus Heitziin.

– Se oli fanin näkökulmasta todellinen unelmien yhteistyö, mutta samalla se aiheutti minulle aika paljon harmaita hiuksia, koska jouduimme todella koettelemaan Markusin kärsivällisyyttä, Hansi huokaisee naurahtaen.

– Kun olin myöntänyt itselleni, etten saa pidettyä tällaisen tarinakokonaisuuden kaikkia lankoja uskottavasti käsissäni, otin yhteyttä Markusiin, mutta siitä hetkestäkin on jo seitsemän kahdeksan vuotta. Kerroin hänelle silloin täysin optimistisesti, että projekti vie ehkä pari vuotta eikä tule vaatimaan hänen huomiotaan kovin pitkään, mutta… Muutimme koko tarinan muutamaan otteeseen, ja Markus vain venyi, venyi ja venyi. Kun työskentelin lopullisten sanoitusten kanssa, hän vain venyi, venyi ja venyi. Sitten kaikki oli melkein valmista, mutta oikean orkesterin mukaantulo vaati vielä muutoksia dramatiikkaan… Markus venyi, venyi ja venyi.

– Hän ei kyllästynyt yhteistyöhömme missään vaiheessa, millä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että hän oli kuunnellut Blind Guardiania jo toistakymmentä vuotta, joten fanitus oli molemminpuolista.

Kürschin kertoessa ”takakansimaisen” tiivistelmän tarinasta ilman sen kummempia juonipaljastuksia on helppo ymmärtää, että monikerroksinen kokonaisuus todellakin vaati perehtymistä ja aikaa.

– Albumilla on mystinen tarina, joka sijoittuu 30-vuotiseen sotaan. Se on siis todelliseen historiaan kietoutuva fantasiatarina, joka on perustuksiltaan totta, mutta kaikki sen päälle rakennettu on tuomiopäivän mytologiaa. Vaikka mukana on paljon demoneja ja yliluonnollisia olentoja, halusimme tarinan olevan historiallisesti juuri niin pätevä kuin on tarpeen. Emme pihistelleet mistään.

– Tarinassamme 30-vuotinen sota on maailmanlopun alku, jonka yksi Ilmestyskirjan ratsastajista on pannut aluilleen. Eräs toinen ratsastajista on sitä mieltä, että ihmiskunta ansaitsee vielä uuden mahdollisuuden. Legacy of the Dark Lands on Nicolasin, Ilmestyskirjan ratsastajan, tarina taistelusta ihmiskunnan puolesta.

Ei mitään easy listeningiä

Kaksi tuntia, 22 minuuttia ja 33 sekuntia. Näin mittavasta kokonaisuudesta puhutaan, jos Legacy of the Dark Landsin kuuntelee läpi kaikkine kappaleineen ja dialogeineen, siis siinä muodossa, jollaiseksi Kürsch ja Olbrich sen tarkoittivat.

Epäilyttikö teitä missään vaiheessa, että näin pitkä ja keskittymistä vaativa albumi voisi olla liikaa jopa innokkaimmille Blind Guardianin faneille?

– Keskustelimme asiasta paljon varsinkin alussa. Ja voi kyllä, stressasimme sitä aluksi paljon, Hansi myöntää.

– Olimme jo vähällä tuoda koko bändimme ja metallielementit mukaan levylle, mutta sitten päätimme ottaa riskin. Totesimme, että taiteessa ei ole tehty hienoja asioita varman päälle pelaamalla, ja valoimme itseemme uskoa sen suhteen, että juuri ”täysillä päätyyn asti” on se, mitä kuulijamme haluavat kuulla.

– Halusimme kertoa tarinan sekä musiikilla ja lauluilla että dialogilla. Tarinamme on niin laaja, että se vaati elokuvamaista dialogia, ja kirjoitimme sen mukaan albumille. Kaiken pohjana on klassinen orkestraalinen musiikki yhdistettynä ääneeni ja sanoituksiini, mutta väitän albumin toimivan parhaiten, kun siihen keskittyy täysin.

– Onneksemme saimme sulkea eräänlaisen ympyrän koko 20-vuotiselle projektille myös dialogin suhteen, sillä pääsimme työskentelemään samojen ihmisten kanssa kuin Nightfall in Middle-Earthinkin dialogeissa. Se oli todella symbolinen hetki ja sai minutkin ymmärtämään pala kurkussa, minkälaisen matkan olemme kulkeneet.

– Tämä albumi ei ole mitään easy listening -taustamusiikkia, emmekä ikinä tehneet levyä sillä ajatuksella, että siitä tulisi menestys. Tämä on orkestraalinen konseptialbumi niille kuulijoille, jotka haluavat vielä keskittyä musiikkiin. Teimme kyllä sen pienen myönnytyksen, että albumista on saatavana täyden kokonaisuuden ohella myös pelkät kappaleet sisältävä versio, joten tarjoamme kaikille mahdollisuuden kuunnella albumia tavallaan.

Mammuttimainen riski, joka kannatti

Hansi Kürsch alleviivaa jutustelun aikana monta kertaa, kuinka kiinteä yhteys orkesterialbumilla on vuonna 1998 julkaistuun Nightfall in Middle-Earthiin, Blind Guardian -klassikkoon, jota monet pitävät yhä bändin parhaana tuotoksena.

Nightfall in Middle-Earth taisi olla melkoinen uskonloikka suhteellisen suoraviivaisten hittialbumien jälkeen?

– Olimme hetken aikaa yksi metallimaailman kultapojista, olimmehan julkaisseet Imaginations from the Other Siden [1995]. Se on hitonmoinen albumi, vaikka itse sanonkin. Sillä ei voinut epäonnistua, Hansi naurahtaa.

– Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä? No tietenkin hittibiisiä hitin perään ja juuri sopivan pikkuloikan eteenpäin hyppäävä albumi. Mitä me teimme? Mammuttimaisen ja teatraalisen konseptialbumin, tietenkin!

– Huomasimme pian Imaginationsin valmistuttua, että biisinkirjoituksemme on menossa uudenlaiseen suuntaan. Olimme nuoria, vereviä ja saksalaisella mittapuulla komeita metallimiehiä, jotka olivat täynnä itseluottamusta. Emme epäilleet hetkeäkään, kun päätimme tehdä konseptialbumin ja antaa musiikin virrata sille täysin vapaasti.

Mytologiaan ja fantasiakirjallisuuteen paneutuminen oli jättänyt jälkensä Kürschiin, jolla oli paljon ideoita teeman suhteen. Kun Blind Guardian valitsi tiekseen Tolkienista ammentavan teema-albumin, ajoitus oli kaikki kaikessa.

– Mietipä, jos olisimme alkaneet tehdä Nightfallia pari kolme vuotta suunniteltua myöhemmin. Peter Jacksonin Sormusten herra -elokuvat olisivat saaneet meidät näyttämään elokuvien siivellä ratsastavilta onnenonkijoilta!

– Tilanne oli siis hyvin samanlainen kuin Legacy of the Dark Landsin konseptin kohdalla, mutta Nightfallin tapauksessa olimme vielä askeleen edellä. Nightfall-teema ei tosin ollut ensimmäinen ehdotelmani. Sitä edelsi pari ihan erilaista konseptia, mutta oikeastaan vasta Nightfall-kappale vakuutti meidät siitä, että Tolkien on levylle oikea tie.

Kürsch kertoo Blind Guardianin ottaneen riskejä albumin haastavan rakenteen ohella myös tuotannossa: Nightfall in Middle-Earth oli vielä Imaginations from the Other Sideakin kalliimpi albumi, joka olisi voinut flopata pahasti.

– Pistimme peliin kaikkemme. Päätimme tehdä joko menestysalbumin tai konkurssin yrittäessämme sellaisen tekemistä. Halusimme Flemming Rasmussenin jälleen tuottajaksi. Hän oli tehnyt kanssamme uskomatonta työtä aiemminkin. Halusimme Charlie Bauerfeindin miksaavan dialogiosuudet. Hän hallitsi sellaisen dramaturgian. Halusimme rakentaa oman studion äänityksiä varten. Emme halunneet kiirehtiä studiossa tuntivuokralla.

– Lopulta albumista oli tullut todellinen hirviö. Metallisoittimet, orkesterit, dialogit, laulut… Raitoja oli aivan hirvittävä määrä ja olimme ylittäneet kaikki mahdolliset deadlinet useita kertoja, mutta jollain ihmeen kaupalla albumi kuitenkin valmistui. Muistan yhä sen hetken, kun kuulin Flemmingin miksaukset. Se oli todellinen musiikkiorgasmi!

– Onneksemme levystä tuli menestynein albumimme. Se muutti Blind Guardiania tavalla, jota en osannut vielä silloin aavistaakaan. Se avasi meille ihan uusia ovia, jotka johtivat aikanaan myös tähän orkesterialbumiin.

Ensimmäinen vedenjakaja

Kürsch puhuu Nightfall in Middle-Earthistä yhä kuin albumi olisi hänen tuorein luomuksensa. Aika ei ole syönyt sen tehoa, eivätkä myöskään lukemattomat keikat, joilla hän on saanut tulkita useita Blind Guardianin tunnetuimmista hiteistä kerta toisensa jälkeen.

Ovatko nämä ilmiselvimmät, yleisön aina vaatimat hitit koskaan onnistuneet kyllästyttämään teitä?

– Kun nousemme vaikkapa Wackenin lavalle satojentuhansien ihmisten eteen ja jokainen heistä hoilaa täysillä ”NIII-IIIGHT FAA-AAAL!!!”, niin voiko siihen muka kyllästyä?

– Mirror, Mirror ja Time Stands Still ovat omia ikisuosikkejani, ihan kaikkien kappaleittemme joukosta. Ne ovat eepoksia, jotka saavat ihmiset innostumaan vaikka hyytävimmän ja sateisimman festarikeikan keskellä. Time Stands Still on vieläpä yksi tuotantomme helpoimmista kappaleista laulaa keikoilla.

– En ole ikinä turhautunut yhdenkään Nightfall in Middle-Earthin kappaleen esittämiseen, mutta sen sijaan voin myöntää turhautuneeni siihen, että osa sävellyksistämme on laulullisesti niin syntisen vaikeita, ettemme voi esittää niitä keikoilla. A Dark Passage ja Noldor (Dead Winter Reigns) loistavat siksi settilistoillamme poissaolollaan.

– Albumi täyttää pian 25 vuotta, ja tulemme varmasti tekemään jotain erityistä sen juhlistamiseksi. Onhan se ehkäpä tärkein albumimme. Kuka tietää, ehkäpä harjoittelen vaikkapa Valhallan niitä keikkoja varten.

Pyöritellessään Nightfall in Middle-Earthin merkitystä Blind Guardianille Kürsch päätyy keskustelemaan itsensä kanssa.

– Olen tuumaillut orkesterialbumimme vuoksi viime aikoina itsekin, mitä Nightfall edustaa urallamme. Se ei ollut mitään liian uutta. Ja tavallaan oli kuitenkin! Se ei ollut speed metalia. Tavallaan se oli sitäkin! Se ei ollut meitä mahtipontisimmillaan. Samalla se oli suurellisin kokonaisuutemme!

– Pystyn määrittelemään kaikkien muiden albumien sijainnin tuotannossamme, mutta Nightfall on ollut aina minulle pieni arvoitus. Mutta nyt… Nyt kun orkesterialbumi on valmis, näen ehkä kokonaiskuvan. Kyllä. Nightfall on se silta tuotantomme varhaisten ja myöhempien albumien välillä. Se on albumi kahden maailman välissä. Nightfall on siis tässäkin mielessä sukua Legacy of the Dark Landsille, joka tuntuu juuri nyt sillalta johonkin uuteen.

– Kun orkesterialbumi valmistui, aloimme säveltää entistä vapautuneemmin uutta Blind Guardian -albumia. Olemme kutsuneet tulevaa albumiamme progressiiviseksi avantgardeksi, mutta ei kannata pelästyä liikaa! Sanapari tulee käymään järkeen sitten, kun kuulee levyn ensimmäiset maistiaiset.

– Olemme nyt työskennelleet niin paljon orkesterin kanssa, että uskon tulevan albumimme olevan vähemmän mahtaileva ja suoraviivaisempi, mutta edustavan silti 90-luvun puolivälin Blind Guardianin äkkiväärää melodista metallia. Annamme enemmän tilaa bändisoitolle ja orkesteri tulee astumaan ainakin askeleen sivummalle.

Ihan heti uutta Blind Guardian -albumia ei kannata silti odottaa, sitä edeltää nimittäin Kürschin ja Iced Earth -kippari Jon Schafferin Demons & Wizardsin kolmas albumi ja sen parissa kiertäminen.

– Aloitamme Blind Guardian -albumin tuotannon maalis– huhtikuussa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja onnistumme kerrankin noudattamaan deadlineja, albumi saattaa ilmestyä vuoden 2021 alussa, Hansi naurahtaa.

– Mitä Demons & Wizardsiin tulee, lähetimme albumin levy-yhtiöön eilen, ja he tiedottavat siitä varmasti pian. Luvassa on jotain vanhaa ja jotain uutta. Levy sisältää kaikkea klassisen rockin, heavyn, powerin, doomin ja alternativen väliltä. Odottakaahan vain!

Julkaistu Infernossa 11/2020.