Vuohi on perustettu vuonna 2002, mutta Witchcraft Warfare ilmestyi vasta hiljattain. Millainen ja miten pitkä prosessi albumin synty lopulta oli?
– Matka oli tavallaan varsin pitkä, toisaalta taas ei. Edellinen julkaisumme on vuodelta 2011, ja tämä levy on äänitetty ja miksattu heti sen jälkeen, vuosina 2012–13. Se julkaistiin ensin kasettina levy-yhtiömme Saturnal Recordsin alamerkillä Pavitra Kunta Productionsilla vuonna 2014, laulaja Saha kertaa.
– Tässä mielessä prosessi ei siis ollut pitkä. Saturnal halusi kuitenkin miksata ja masteroida levyn uudelleen ja julkaista sen albumina. Samalla levy sai uuden alaotsikon: Witchcraft Warfare: of Man’s Desire for Spiritual Destruction and Incarnation in Seven Chapters.
Mistä albumin biiseissä lauletaan?
– Teemana on, että saavuttaakseen askel askeleelta korkeamman yhteyden kaikkein puhtaimmalla liekillä palavaan luonnonvoimaan, jota voi Saatanaksikin tietystä näkökulmasta kutsua, ihmisen tulee olla valmis, tahtova ja altis kohtaamaan ympäröivän kaikkeuden ja sisimpänsä pimeät puolet. Näin voi olla tarpeen siitä huolimatta, että nämä puolet voivat imeä ihmisen syvyyksiinsä.
– Tällaiset koettelemukset voivat vaatia uhrauksia ja jopa jonkin tuhoamista itsessä, mutta ne, jotka tulevat yhdeksi pimeän kanssa ja voivat ottaa seuraavan askeleen, nousevat tahtoessaan syvyydestä ylös ja kestävät uhraukset niistä vahvistuen. Teema toteutuu kaikkeudessa muun muassa sotana ja kaaoksena.
– Tasapainoista elämää elääkseen tuskin tarvitsee velloa pimeydessä yhtenään. Näiden aiheiden käsittely henkisellä tasolla, esimerkiksi salatieteiden ja skandinaavisen, suomalaisen ja suomalais-ugrilaisen mytologian keinoin, on yhtyeelle tärkeää.
Albumia kuunnellessa mieleen nousivat esimerkiksi vanha Akercocke ja Impaled Nazarene. Mitkä bändit koette omiksi sielunkumppaneiksenne?
– Impaled Nazarenen ja Deströyer 666:n suoraviivaisuuden koemme läheisiksi, samoin Revengen vimman, kaoottisuuden ja grindcoremaisuuden – Burzumin ja Arckanumin pohtivaista otetta ja mytologioista ammentamista sivuuttamatta.
Sekä bändinne nimi että taiteilijanimenne ovat suomea, mutta sanoituksenne on kirjoitettu englanniksi. Onko järjestelyn takana jokin suurempi ajatus?
– Kunkin nimen – ja sitä myötä sanoituksen – tulee kuvata parhaalla tavalla sitä asiaa, tapahtumaa tai oliota, johon niillä halutaan viitata. Kieli valitaan tilannekohtaisesti, jotta välitetty viesti on tehokas mutta myös taiteellisesti tyydyttävä. Esimerkiksi yhtyeen nimi kuvaa parhaiten sitä käsitettä ja siihen liittyvää symboliikkaa, mihin se viittaa. Toki vuohen symboliikka on myös universaalia, kuten riettaus ja toisaalta hedelmällisyys, tai viisaus ja itsepäisyys.
– Yhtyeen jäsenten äidinkieli on suomi, ja vuohesta suomeksi syntyvät mielikuvat, kuten huoripukki, eivät vain toimi halutuilla tavoilla muilla kielillä. Sama koskee kulttuuritaustaa, josta tulemme: sanasta ”vuohi” aukeavat mielikuvat sarvekkuudesta, ja sitä kautta vaikkapa Astuvansalmen sarvipäästä, välittyvät parhaiten suomeksi.
– Huomautettakoon, että sanoituksissa on käytetty pääosin englantia, mutta myös suomea ja erästä jo sammunutta kieltä, josta myöhemmin haarautuivat suomi ja sen lähimmät sukukielet, sekä ruotsia, muinaisnorjaa ja sanskritia.
Vuohi starttasi grindcorebändinä, mistä se ajautui kohti nykyistä tyyliään. Koetteko, että lopullinen musiikillinen linjanne ja paikkanne on löytynyt?
– Koemme, että tälle julkaisulle sopiva linja löytyi. Seuraaville julkaisuille sitä säädetään tai ollaan säätämättä, tarpeen mukaan. Pääasia on, että mahdolliset muutokset palvelevat tulevia äänitteitä täydellisesti.
Julkaistu Infernossa 1/2019.