Thrash metal puhkesi 1980-luvulla kukkaan San Franciscon lahden ympäristössä, josta ponnahti maailmalle monia yhä tänäkin päivänä aktiivisia genren suurnimiä. Tuoreessa Tone-Talkin haastattelussa Testament-kitaristi Alex Skolnickilta kysyttiin, oliko kaikkien thrash-bändien välillä tuolloin paljon kilpailua vai enemmän toverillisuutta ja yhteisöllisyyttä.
”Se on mielenkiintoinen kysymys. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että enemmän toverillisuutta, koska mielestäni mikään bändeistä ei kuulostanut samalta. Kun minä soitin ensimmäistä kertaa levyllä, Metallica oli julkaissut jo Master of Puppetsin. Slayerillä oli jo muutama levy vyöllä. Samoin Anthraxilla ja heillä oli jo vaihtunut laulajakin. Jopa Megadeth oli ehtinyt jo julkaista levyjä. He olivat siis jo päässeet vauhtiin enkä koskaan nähnyt heitä kilpailijoina”, Skolnick tuumaa.
”Ehkä ainoa kerta, jolloin tunsin jonkinlaista kilpailua, oli silloin, kun bändimme oli ollut olemassa noin vuoden. Exodusin ja heidän laulajansa (Paul Baloff) tiet erkanivat ja he käänsivät katseensa meidän silloiseen laulajaamme (Steve ”Zetro” Souza). Gary Holt (Exodus– ja Slayer-kitaristi) on hyvä ystäväni ja itse asiassa luen juuri hänen muistelmiaan, jossa hän kertoo tästä asiasta. Mutta silloin ajattelimme, että he havittelevat meidän kaveriamme ja yrittävät olla kuin me. Mutta sitten löysimme riveihimme Chuck Billyn, joka on bändissä yhä tänäkin päivänä ja sai meidät soundaamaan aivan erilaiselta. Ja Exodus löysi oman soundinsa, kun Souza liittyi bändiin.”
”Mutta se oli ainoa hetki, jolloin tunsin jonkinlaista kilpailua. ’He veivät meidän miehemme.’ Mutta muuten kaikki tuntuivat tulevan toimeen yllättävänkin hyvin, kun miettii, miten hulluja kaikki olivat. Se skene juhli nimittäin aika rankasti. Olimmehan nuoria ja villejä.”
Lue myös: Metallimuusikkoja painostetaan ”pysymään omalla kaistallaan”, sanoo Testamentin Alex Skolnick