Ylös kuolleista – haastattelussa Arched Fire

Jo 1980-luvun lopulla syntynyt Arched Fire otti ”pienen breikin” ennen ensimmäistä levyään.

Arched Fire.
Kuva: Tapio Wilska

Arched Firella on suhteellisen pitkä historia, mutta debyyttinne ilmestyy vasta nyt. Millainen matkanne on ollut? 

– Bändihän ei ole ollut koossa kolmea vuottakaan, mutta siinä oli 30 vuoden breikki välissä, kollektiivi vastaa. 

– Arched Fire toimi Kemijärvellä 1989–90 ja oli meille kaikille ensimmäinen keikkaileva bändi. Siihen aikaan levyjen tekemisestä ei ollut puhettakaan, sillä me oltiin 14–15-vuotiaita ja kaukana kaikesta. 

– Kun Arched Fire loppui, muutimme eri puolille Suomea, mutta kaikki jatkoivat soittamista. Paljon myöhemmin me kohdattiin somessa ja innostuttiin kokeilemaan, miltä Arched Fire kuulostaisi nyt. Kun bändiin löytyi laulaja, jollaista aikoinaan turhaan etsittiin, me päätettiin tehdä levy. 

Minkälainen prosessi albuminne synty oli? 

– Remote Control on hyvä nimi levylle myös siksi, että se piti tehdä etänä. Asumme kaukana toisistamme ja sitten iski vielä pandemia. Demoja palloteltiin bändin kesken, kunnes kappaleet olivat valmiita äänitettäviksi. Studiossa oltiin vähän isommalla porukalla esimerkiksi silloin, kun äänitettiin rumpuja. 

– Vaikka tilanne oli mikä oli, albumin työstäminen ei missään vaiheessa tuntunut tuskaiselta. Nykytekniikan avulla oli helppo keskustella biiseistä ja äänittää, vaikka emme toisiamme niin hirveästi silmäkkäin kohdanneetkaan. Kitaroita oli mukava äänitellä kotona silloin, kun itselle sopi ja inspiraatio iski. Kaikilla oli sama tavoite ja palo tehdä tämä levy, ja yhteistyö ja soittaminen toimivat todella hyvin. 

Ovatko sanoitukset teille pelkkää hauskanpitoa vai onko teksteillä jokin syvempi pointti? 

– Kyllä niissä ihan asiaakin on. Levyn tekstit pohtivat ihmisen suhdetta valtaan, ja jokainen biisi lähestyy asiaa eri näkökulmasta. Back on Track kertoo päihteiden, Remote-Controlled End sosiaalisen median ja Crawling Down intohimon vallasta ihmiseen. 

– And Ride Away on puolestaan biisi vallan alta vapautumisesta, A.T.W. kertoo joukkovoimasta, Wormhole lasten kasvatuksesta, Escape alistamisesta, Futile elämän hallintaan ottamisesta ja From Dust to Dust kuolemasta. 

Musiikkinne on selkeästi 1980-lukulaista speed/thrash-osastoa. Onko teillä intoa seurata genren nykymenoa vai oletteko jämähtäneet nuoruutenne suosikkeihin? 

– Bändissä kuunnellaan monenlaista musiikkia, loistavia biisejä löytyy yhtä hyvin gospelista kuin black metalistakin. Speed/thrash-osaston ”uudemmista” eli 90-luvun taitteen jälkeisistä bändeistä on kuunneltu erityisesti Mokomaa, Municipal Wasteä, Gama Bombia, Evileä ja Lost Societya. 

– Vanhaa speed/thrashiä ei tietenkään hakkaa mikään, ja sitä on nyt tullut kuunneltua myös Arched Firen vuoksi. Halusimme tehdä levyn, jossa on vanhan metallin dynamiikkaa uuden ajan äänenlaadulla. 

Mitkä ovat konkreettiset tavoitteenne Remote Controlin suhteen? 

– Alun perin halusimme lähinnä tehdä loppuun asiat, jotka jäivät aikoinaan kesken. Nyt kun italialainen Wormholedeath Records jeesaa jakelussa ja promootiossa, tavoitteena on saada levy muidenkin kuuluville. 

– Koska From Dust to Dust -biisissä fiittaa professori Esko Valtaoja, tavoitteet ovat kirjaimellisesti korkealla. Ensin breikataan tähtitieteilijäpiireissä, sitten valloitetaan koko universumi!

Julkaistu Infernossa 4/2021.