Malignament tuli esiin pari vuotta sitten. Kuinka kauan olet työstänyt syyskuussa ilmestyvän Hypocrisis Absolutionin kappaleita?
– Osa riffeistä on peräisin vuodelta 2009, silloisen black metal -bändini julkaisemattomalta demolta, multi-instrumentalisti P. J. vastaa.
– Levyn materiaali on kuitenkin kirjoitettu ja nauhoitettu pääosin vuosien 2018–20 aikana. Äänitin ensin demoversion vuonna 2019, ja varsinainen albumi on nauhoitettu 2020.
– En ole koskaan käyttänyt näin paljon aikaa levyn tekemiseen, mutta materiaalista alkoi muodostua niin henkilökohtaista ja voimakasta, että päätin tehdä sen kärsivällisesti.
Musiikistasi välittyy ylevä tunnelma. Onko tämä mielestäsi ainoa tapa lähestyä black metalia?
– Ylevä lienee ihan sopiva sana, mutta en hakenut mitään sellaista. Sanoitukset muodostuivat itselleni tärkeimmäksi asiaksi. Olen vuodattanut vuosien ajatukset, vihan, turhautumisen, halveksunnan ja aggression näihin kappaleisiin. Toivon, että ihmiset löytävät sanoitusten viestin.
– Teksteissä on peilattu paljon historiaa ja nykyhetkeä. Vaikka laulut kulkutaudeista ja orjuudesta eivät ole erikoinen juttu black metalissa, oli silti säväyttävää huomata, että tietyt kappaleet kaikuvat karmeammin uuden maailmanjärjestyksen kynnyksellä. Toivon, että osasin ennustaa oikein pari muutakin asiaa.
– Vuosia sitten pidin tärkeänä, mitä musta metalli saa pitää sisällään ja mikä taas on vääränlaista black metalia. Nykyään ei kiinnosta paskan vertaa, sillä vain todellinen black metal jää elämään ja kaikki teeskentelijät häviävät hevonvittuun.
– Black metal on pimeä puoli, ja se voi käsitellä kaikkia pimeitä asioita. Nykyään on ties mitä ilmasto- ja ihmisoikeusbändejä, jotka verhoutuvat vereen ja maskeihin kutsuen itseään black metaliksi, mutta paskaahan ne ovat.
Mitä mieltä olet itsetuhoa ylistävästä mustasta metallista?
– Myös se on puhuttelevaa, kunhan se on tehty tosissaan. Uskottavuutta lisää, jos kansissa on kuvia viiltohaavoista, narkkaamisesta ja vastaavista asioista. Itse pidän sellaista elämää säälittävänä, mutta moni nisti osaa tehdä hyviä biisejä.
Soitat parissa muussakin yhtyeessä. Kuinka tärkeäksi rankkaat Malignamentin?
– Tämä on tällä hetkellä tärkein ja ainoa aktiivinen bändini, mutta tässä on pari projektia työn alla. Olen toki soittanut livenä milloin minkäkin yhtyeen kanssa, mutta ne ovat yleensä jääneet sille asteelle. En halua tuoda esille bändejä, joissa olen vaikuttanut, koska se on epäolennaista ja ihmiset selvittävät ne kuitenkin aikanaan.
Mikäli keikkahommat tästä vielä normalisoituvat, onko sinulla aikeita soittaa livenä?
– Tarkoitus olisi käydä soittamaan keikkoja, mutta harkitusti. Tykkään esiintyä livenä, ja Malignament tarjoaa minulle uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseäni yleisön edessä. Yhtään keikkaa ei tosin ole vielä sovittu, eikä kokoonpano ole täysin selvillä.
– Toivon, että ihmiset alkavat järjestää enemmän ”salaisia” keikkoja tämän koronapelleilyn keskellä… Toki tietyt tyypit tätä jo tekevätkin.
Malignamentilla on musiikillisesti saumoja pitkälle. Onko tarkoituksesi pysytellä undergroundissa vai siintävätkö silmissäsi suuremmat kuviot?
– Tarkoitus on pyrkiä pitkälle. Minua ei kiinnosta posereiden sössötys siitä, kuka on true ja kuka ei. Jos joku on sitä mieltä, että olen sell-out tai vastaavaa, tulkoot sanomaan päin naamaa. En yleensä karta konflikteja.
– Ajatus, että pitäisi jumittaa lähtöruudussa joidenkin skeneilijöiden mieliksi oksettaa minua. Suuruudenhulluuteni on saavuttanut aivan uuden asteen: antakaa minulle armeija, niin valloitan koko maailman!
Julkaistu Infernossa 7/2021.