Convulse perustettiin Nokialla vuonna 1988. Toinen levy Reflections ilmestyi vuonna 1994, minkä jälkeen yhtye kuopattiin, mutta ei lopullisesti. Uusi Inner Evil enteilee kolmatta täyspitkää Convulse-albumia täynnä tymäkkää death metalia.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Peero Lakanen
Kitaristi-laulaja Rami Jämsä muistelee, että Convulsen paluu haudasta alkoi vuonna 2010, kun Relapse Records päätti julkaista uudelleen World without God -albumin, joka ilmestyi alun perin vuonna 1991.
Samaan aikaan Jämsä oli itse aktiivinen When the Empire Falls -bändinsä kanssa.
– Oltiin soittamassa Nokialla Tuhdimmilla tahdeilla 2011, ja keikkajärkkäri kyseli, jos tultais Convulsen kanssa soittamaan vuonna 2012. Vastasin ettei tulla. No, eihän siinä kauaa mennyt kun alkuperäinen Convulse-basisti Juha (Telenius) otti yhteyttä ja kyseli, että kai me nyt voitais se keikka mennä heittämään. 2011 loppuvuodesta sitten pidettiinkin jo ensimmäisiä treenejä.
Kokoonpanon kanssa oli pieniä hankaluuksia, koska alkuperäistä miehistöä ei noin vain saatu kasaan.
– Alkuperäinen rumpali ei ole enää maisemissa ja toinen kitaristi ei innostunut keikkailemaan. Pyysin sitten vanhaa soittokaveria Rollea (Markos) rumpuihin. Rollen kanssa ollaan soiteltu samoissa bändeissä vuodesta 1997 asti. Toiseen kitaraan valikoitui samalta treenikämpältä Kristian Kangasniemi.
Kun porukka oli koossa, kävi nopeasti selväksi, että nyt on kova henki päällä. Soitto- ja henkilökemiat kohtasivat, eikä potentiaalia tehnyt mieli tuhlata.
– Tuntui jotenkin turhalta treenata puoli vuotta yhtä keikkaa varten ja hajottaa toimiva bändi, jonka kanssa on vaivatonta tehdä yhdessä duunia. Keväällä 2012 päätettiin, ettei hommaa jätetä puolitiehen, vaan tehdään myös uusia biisejä ja katsellaan tulevaisuuteen avoimin mielin.
Viime kesän lopulla Jämsä lähestyi Svart Recordsin Tomi Pulkkia ja kertoi, että Convulselta on tulossa uutta musiikkia. Elokuun Jalometallissa päästiin yhteisymmärrykseen ja vedettiin nimet sopimukseen. Inner Evil -ep ilmestyi 25.1.
Biisien tekeminen on kuulemma ollut tavallaan helpompaa kuin muissa bändeissä.
– Paluuta omille juurillehan tämä touhu on. Eikä nyt tarvitse miettiä laulumelodioita, vaan voi keskittyä omiin vahvuuksiin eli vahvoihin kitarariffeihin ja rytmiikkaan. Death metal on siinä mielessä hienoa musiikkia, että sinne saa upotettua helposti kaikennäköistä tavaraa. Vaikka old school -hengessä mennään, niin kyllä noihin uusiin biiseihin näyttää ilmaantuvan hetkellisesti myös progressiivisia elementtejä ja kieroutuneita melodioita.
Lue koko juttu Infernon numerosta 2/2013 (#104)!