#109: Avenged Sevenfold – Klassista soundia etsimässä

21.08.2013

Tragedian läpikäynyt Avenged Sevenfold halusi poistaa uudella Hail to the King -levyllään kaikki yhteydet nykyisiin amerikkalaisbändeihin. Jäsenet löytävät nykymusiikistaan vaikutteita jopa Elton Johnilta ja Tom Pettyltä.

Teksti: Toni Keränen Kuva: Clay Patrick McBride

Ulkoapäin katsottuna näytti siltä, että kaikki taivaanmerkit olivat suotuisia kalifornialaiselle Avenged Sevenfoldille, kun se lähti valmistelemaan edellistä levyään Nightmarea (2010). Metalcoregenreä tunnetuksi tehneet Sounging the Seventh Trumpet (2001) ja Waking the Fallen (2003) olivat olleet alkusoittoa menestystarinalle, joka siirtyi kulta- ja platinalevymyynnin puolelle hard rock -sävyjä sisältäneiden City of Evil- ja Avenged Sevenfold -levyjen (2005, 2007) myötä.

Nightmaren esituotantovaiheessa tapahtui kuitenkin jotain, jota oli osattu ehkä kauhulla odottaa bändin sisällä ja lähipiirissä. Railakkaasta elämäntavastaan tunnettu rumpali Jimmy ”The Rev” Sullivan löydettiin 28.12.2009 kuolleena kodistaan. Kuolinsyyksi todettiin lopulta alkoholin ja voimakkaiden kipu- ja masennuslääkkeiden yhteisvaikutus.

Sureva bändi päätti jatkaa toimintaansa, ja Nightmare viimeisteltiin Dream Theaterissa vielä tuolloin vaikuttaneen Mike Portnoyn avustuksella. Portnoy lähti myös soittamaan levyä markkinoineelle kiertueelle. Pian tämäkin järjestely ajautui kriisiin, mutta palatkaamme siihen hetken päästä.

Nyt käsillä on jo seuraava levy, juuri ilmestynyt Hail to the King. Tapaan laulaja M. Shadowsin ja basisti Johnny Christin helsinkiläisessä loistohotellissa keskellä heinäkuun helteitä. Otaksun aluksi, että koko koko Nightmaren levytys- ja kiertuesykli lienee ollut raskas. Oliko Avenged Sevenfoldin uran jatkaminen selvää vielä senkin jälkeen?

– Itse asiassa Nightmare-kiertue oli hyvin terapeuttinen meille, M. Shadows aloittaa.

– Olimme täysin yhtä mieltä siitä, että bändi jatkaa tulevaisuudessakin. Tarvitsimme kuitenkin kiertueen jälkeen kunnolla aikaa lepäämiseen ja yhteiselämään perheidemme kanssa. Keräsimme myös inspiraatiota seuraava levyä varten. Viimeinen asia, jonka halusimme tehdä, oli kiirehtiä ja tehdä samanlaisen levyn toiseen kertaan.

– Olen onnellinen, että pystyimme tekemään Nightmaren ja siihen liittyvän kiertueen. En tiedä, olisiko se ollut silti mahdollista, jos Jimmy ei olisi ehtinyt säveltää Nightmaren materiaalia kanssamme ennen kuolemaansa. Ainakin tekoprosessi olisi ollut vielä hyvin paljon tuskallisempi.

– Ja siinä olisi mennyt luultavasti paljon pidempään, Christ jatkaa.

– Rehellisesti sanottuna ainoa hetki, jolloin todella kyseenalaistimme yhtyeen uran jatkumisen, oli välittömästi Jimmyn poismenon jälkeen. Sen päätöksen jälkeen jatko on ollut itsestään selvää. Totta kai koko tämä aika on ollut henkisesti raskasta. Siinäkin kiertueen jälkeinen lepotauko auttoi paljon.

Lue koko juttu Infernon numerosta 7/2013 (#109).

Lisää luettavaa