Haastis: Vallenfyre – Kuolleen isän kunniaksi

23.10.2011

Paradise Lost -kitaristi Gregor Mackintosh on perustanut bändin nimeltä Vallenfyre. Murhaavaan kitarasoundiin ja vakavaan ilmeeseen luottava debyyttilevy on harvinaisen vahva tapaus.

Teksti: Vilho Rajala www.vallenfyre.co.uk

Gregor Mackintosh on aina vaikuttanut Paradise Lostin kovimmalta jätkältä. Vallenfyren 2.11. ilmestyvä A Fragile King -levy antaa epäilyilleni vakuuttavaa vahvistusta.

Uskomattoman maukkaan liidikitarasoundin ja päällekäyvien riffien lisäksi Mackintoshilta irtoaa nyt myös örinää. Hämmästyttävää kyllä, mies selvittää senkin tontin paremmin kuin yhdeksän kymmenestä muusta yrittäjästä.

Ja hyvä tavaton, millaisen levyn Mackintosh on tehnyt! Apuna häärivät muun muassa rumpali Adrian Erlandsson ja My Dying Bride -mies Hamish Glencross, mutta Vallenfyre henkilöityy nimenomaan Mackintoshiin. Kyse on hänen biiseistään ja hänen surutyöstään.

John Mackintosh, Gregorin isä, kuoli eturauhassyöpään 2.12.2009. Hän oli Gregorin todistuksen mukaan isä, joka rohkaisi ja auttoi poikaa musiikkiharrastuksessa kaikin keinoin ja oli aidosti läsnä.

– Hän kuskasi meitä ekoille keikoillemme ja studioon tekemään ensimmäistä demoa. Se oli meille todella arvokasta, koska olimme niin nuoria, ettemme voineet vielä ajaa itse, Gregor muistelee.

John Mackintosh oli Gregorin tapaan vasenkätinen kitaristi, ja hän muun muassa lahjoitti Gregorille oman nuottikirjansa, kun tämä oli pieni.

– Hän oli hyvin ystävällinen, kohtelias ja fiksu mies. Hän ei koskaan menettänyt malttiaan ja oli hyvin järjestelmällinen luonne. Hän oli aina valmis auttamaan ja opastamaan meitä.

Ei ole ihme, että tällaisen isän äkillinen poismeno tuntui Gregorista murskaavalta.

– Kävin läpi kaikki surun eri tasot ja vaiheet. Minulle oli luontevaa käsitellä niitä tunteita musiikin keinoin. Se oli jonkinlainen katarsis.

Hänen veljensäkin käänsi surutyön luomistyöksi. Hän teki sarjakuvaromaanin, joka on kertomus Johnin viimeisistä kuukausista.

Kun Gregor Mackintosh päätti kanavoida surunsa luovuudeksi, hän kaivautui omille juurilleen. Sieltä löytyisi oikea John Mackintoshin kunniaksi tehty musiikki. Vallenfyre tuo nopeasti mieleen sanat death, doom ja crust, sekä tukun parinkymmenen vuoden takaisia ruotsalaisbändejä.

– Suru kääntyy helposti itsetuhoiseksi. Siihen liittyy syyllisyyttä ja kaikkea mahdollista. Kun aloin tehdä biisejä, huomasin miettiväni, että olisi siistiä saada tähän hyviä kavereita mukaan, Mackintosh kertoo.

[alays teksti=”Tulevan Paradise Lost -levyn biisit ovat melodisempia kuin pitkään aikaan.”]

Erlandssonin ja Glencrossin lisäksi bändiin tulivat taiteilijanimillä Mully ja Scoot esiintyvät herrat.

– Minulla oli kaksi kriteeriä. Soittajien piti olla todella hyviä ystäviäni ja heidän piti tulla samasta musiikillisesta taustasta kuin minä.

Mackintosh piti luovan prosessin tiukasti käsissään. Hän kuunteli vanhoja suosikkilevyjään ja muotoili kitarasoundia niiden mukaan.

– Siinä tunsi itsensä teiniksi jälleen! Oli virkistävää käydä läpi sitä musiikkia, josta kaikki lähti liikkeelle.

Vallenfyren biiseissä on paljon surua ja vihaa. A Fragile King ei ole pelkkä nostalgiatrippi, vaan kaikesta kuulee, että Mackintoshilla on ollut musiikin tekemiseen vahva syy ja tarve. Rima on ollut korkealla.

Kuten todettua, Mackintosh örisee erittäin vakuuttavasti. Oikea soundi löytyi kuulemma yllättävän helposti.

– Aluksi aioin etsiä jonkun laulajaksi, mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä selvemmäksi kävi, että minun piti laulaa nämä biisit itse. Kokeilin eri tyylejä ja treenasin pari kuukautta, ja siitä se lähti.

Bändi aikoo myös keikkailla ensi vuonna, kunhan muut velvollisuudet saadaan ensin hoidettua. On paljon mahdollista, että bändi saapuu festarikeikalle Suomeenkin.

Seuraava merkintä Mackintoshin kalenterissa on Paradise Lost -levyn äänitykset tämän vuoden lopulla.

– Levylle ei tule varmaan lainkaan koskettimia, mutta silti tuntuu, että biisit ovat melodisempia kuin pitkään aikaan. Siellä on vähän samantapaisia kitaraliidejä, joita meillä oli 1990-luvun puolivälissä. On myös paljon akustisia juttuja. Luulen, että siitä tulee monipuolisempi levy kuin edellisestä.

Juttu on julkaistu Infernon 8/2011 (#90) Sytykkeissä.

Tsekkaa myös A Fragile King -blogiteksti.

Lisää luettavaa