Kuolemanlaakson odotettu Tulijoutsen liitelee levykauppoihin perjantaiksi, mutta Infernon sivuilla levyä pääsee nautiskelemaan ennakkoon koko viikon ajan.
Infernon päätoimittaja Matti Riekki hehkutteli levyblogissaan Tulijoutsenen peittoavan edeltäjänsä helposti. Yhdytkö suitsuttajien joukkoon? Laita soittimesta death-doom soimaan ja lue alta bändin kitaristin Laakson kommentit kappaleista.
1. Aarnivalkea
Avausraita esittelee kattavasti bändin nykyilmeen: melankolista melodiaa, raskasta riffittelyä, hämäriä synajuttuja, puhdasta laulua, Kotamäen tavaramerkkimurinaa, luontomystiikkaa, rakenteellisia yllätyksiä ja pientä kaahailua. Taisi olla ensimmäinen biisi, jonka sävelsin tälle levylle.
2. Verihaaksi
Kuolemanlaakson ”Rime of the Ancient Marinerissa” Usvan sävelet ja allekirjoittaneen tekstit kertovat harvinaisen onnistuneesti samaa tarinaa. Kappale perustuu kertomukseen aavelaivasta nimeltä Ourang Medan. Musiikillisesti se on kenties raskain biisimme koskaan. Paljastettakoon, että kertosäkeiden kakkostoistoissa taustoja laulaa tuottajamme V. Santura (Triptykon, Dark Fortress) – siis saksalainen suomeksi.
3. Me vaellamme yössä
Tiamat-henkisestä melodiasta kehkeytyi doom-anthem. Biisi edustaa levyn helpoiten avautuvaa antia. Siitä tuli niin ”hittimäinen”, että osa bändistä halusi jättää sen kokonaan pois levyltä, mutta lopulta se julkaistiin sekä Tulijoutsenella että loppuvuodesta ilmestyneellä Musta aurinko nousee -ep:llä (typistetyssä muodossa). Santuran suosikkirallin tekstit syntyivät kuunsillan, järven, tähtitaivaan ja hiljaisuuden äärellä – paikassa, jossa levykin on äänitetty.
4. Arpeni
Kenties henkilökohtaisin kappale, jonka olen koskaan tehnyt. Sanat on verhoiltu Näkki-myytin viittaan, mutta kertovat parhaan ystäväni kuolemasta. Siinä ei paljon hymyilty, kun kuulin biisin ensimmäistä kertaa Kotamäen laulamana – enkä puhu tulkinnan laadusta.
5. Musta
Kuolemanlaaksoa mustimmillaan. Usva, biisin säveltäjä, halusi pitää kappaleen mahdollisimman puhtaana, joten jätimme kaikki kosketinosuudet pois. Niitä oli aimo läjä. Käsittelen teksteissä unta, joka on piinannut minua vuodesta 1992 saakka. ”Dreams are the royal road to the unconscious.” -Sigmud Freud
6. Glastonburyn lehto
Biisin raamit syntyivät treeniksemme kahvitilassa akustisin kitaroin ja bassoin, ja sovitus parsittiin lopulliseen muottiinsa studiossa. Biisin ei tarvitse olla raskas ollakseen synkkä. Glastonburyn lehto on oodi Twin Peaksille ja Topi Sorsakoskelle – kiitos Kotamäen jumalaisen tulkinnan. Minimoogin ääressä vierailee Kasper Mårtenson (Barren Earth, ex-Amorphis), tuttu muiden muassa äänitteeltä Tales from the Thousand Lakes.
7. Tuonen tähtivyö
Luontevan eeppinen lopetus kunnianhimoiselle levylle. Liekö paras Kuolemanlaakso-biisi koskaan? My Dying Bride -henkeä, HIM-kiipparia, Santuran leadia, naislaulua, paatosta ja bendailua – mitäpä muuta Kuolemanlaakso-biisi kaipaisikaan?