Hauskanhankalasti nimetyn Phlebotomizedin esikoisalbumia Immense Intense Suspensea tuli diggailtua kasetilta lyhyen aikaa lähemmäs neljännesvuosisata sitten, mutta lopulta pikkutason klassikkostatuskin jäi omissa kirjoissani saavuttamatta. Mieleen jäi kuitenkin hollantilaisten tuohon aikaan tyypillisen ennakkoluuloton tapa värittää death metalia doomista tutuilla elementeillä.
Yhtyeen ura loppui kakkoslevy Skycontactin julkaisuun vuonna 1997, ja Deformation of Humanity on bändille useamman vuoden aikana sävelletty paluu. On melkoisen hämmentävää ja sitä myöten myös ilahduttavaa huomata, kuinka uskollisena Phlebotomized on pysynyt tyylilleen. Musiikkinsa on edelleen kevyesti äkkiväärää death-doom-hybridiä, jonka melodioita maalaavat koskettimet ja viulu. Kaikessa soundeja, sovituksia ja tunnelmaa myöten on vahvasti läsnä 90-lukulainen tunnelma, joka kuulostaa vuonna 2019 ummehtuneen sijaan yllättävänkin raikkaalta.
Lähes jokaisessa kappaleessa on jokin hieno osuus tai yksityiskohta, mutta harva niistä on ikävä kyllä aivan loppuun asti saatettu tuotos, klassismallisia introa ja outroa lukuun ottamatta. Albumin majakoihin kuuluvat bändin koko tyylirepertoaarin esittelevä Descend to Deviance ja rauhallisemmin murheen alhoa reunoja myöten luotaava My Dear,… Muut biisit loistavat himmeämmin horisontissa.