Sekään ei haittaisi, jos Corroder of Minds vain kuulostaisi yleissoundiltaan enemmän demo- kuin pitkäsoittotason tuotokselta. Kahdeksanraitaisen kappaleet tuntuvat olevan vain nippu osakokoelmia, jotka etenevät kyllä saumattomasti mutta tarjoilevat samaa kauraa jokaisen uuden kulman takana. Muutamaa kertosäelaulumelodiaa ja -riimittelyä (Widowmaker, Vortex) lukuun ottamatta Corroder of Mindsista ei ole kauheasti korvamadoksi.
On levyllä sentään jotain hyvääkin. Ainakin tässä osoitteessa kolahtavat albumin tanakasti turiseva bassosoundi sekä keppikaksikon Hartman–Anttila luomat riffimatot ja genren perinteiden suuntaan mahtavasti kumartavat soolot.