Tanskalainen post-metal-doomailija näyttäytyy neljännellä levyllään vankkana ja genressään kiinnostavana tekijänä. Selkeästi Neurosisin ja muiden synkkien musertajien tyylillä hommansa hoitava yhtye ei hiihtele esikuviensa perässä, vaan enemmänkin rinnalla.
Bändin ilmaisussa on luontevaa omaleimaisuutta, joka ilmenee mainiosti sointiin sopivana avaruudellisena synahuuruiluna ja mietteliäisyytenä. Tämä lienee peruja bändin post-rock-taustasta, ja ainakin se on ilmeisen olennainen osa yhtyeen viehätystä.
Ilmavampien osioiden ja jännittävien soundien lisääminen murskaavaan särömörssäykseen, verkkaisesti laahustelevaan rytmiin ja rähinälauluun tuntuu kannattelevan perustaltaan melko yksinkertaista materiaalia yllättävänkin hyvin. Leijutteleva raskaus pitää pitkät kappaleet hämmästyttävän toimivina, mutta kokonaisuus muovautuu hiukan hahmottomaksi möykyksi. Isis- ja Cult of Luna -faneille Subcosmos on silti ehdoton tärppi.