Blood Eagle yhdistelee perinnetietoiseen mutta napakan nykyaikaiselta kuulostavaan kuolometalliinsa Sunlightin rakastettavaa rohinaa ja 90-lukulaista Napalm Deathiä ripauksella Entombedia. Jyräävyys on kovaa luokkaa, ja vauhti hyppii verkkaisesta blastauksesta d-beatiin erinomaisen tyylikkäästi. Vaihtelevuutta riittää, eikä bändi tunnu pitäytyvän yhdessä ilmaisumuodossa turhan tiiviisti. Paketti on selkeästi kasassa, mutta vaihteluakin löytyy kiitettävästi.
Yhtye on jakanut reilut puolituntisen debyyttialbuminsa kolmeen ep:hen, mikä on erikoinen ja kuulijan näkökulmasta vähän turha ratkaisu. Materiaali kestää hyvin koko kymmenen biisin satsin ilman puudutusefektiä, eikä osien I–III välillä tunnu olevan erityisemmin toisistaan eroavaa linjaa. No, onpahan kansitaiteilijalla enemmän tekemistä ja postimerkkeilijällä keräiltävää.
Bändin rytinä on oikein mukaansatempaavaa ja reipasta. Kitarakuvioissa on voimaa, eikä lässyttelystä voi puhua muutenkaan. Napakat soundit ja groovaava tatsi toimivat mainiosti niin hitaammassa myllerryksessä kuin reimassa blast-sahailussakin. Laulajakin vakuuttaa murisevalla räksytyksellään siinä määrin, että ei jää epäselväksi, kuka tässä käskee.
Sinänsä harmi, ettei levyllä ole paria todellista niittikappaletta, kuten Inferno-toverikin tarkkakorvaisesti havainnoi. Kauttaaltaan mainiolla tasolla operoivan tanskalaisbändin nimi menee silti ehdottomasti muistiin, ellei Viikingit-sarjan tapporituaalista sinne vielä jäänyt.