Divaritason black/doom metalia junttaava Nihili Locus on vaikuttanut Italian undergroundpiireissä jo pian kolmenkymmenen vuoden ajan – mikäli ei oteta lukuun uran varrella sattuneita taukoja tai hajoamisia, joita on tapahtunut näemmä useampaan otteeseen.
Ainoan kokopitkänsä Morsin vuonna 2010 julkaissut bändi ei kykene tarjoamaan vieläkään uutta materiaalia, vaan Lyaeus Nebularum on yhtyeen vuosina 1992–1996 ilmestyneiltä pienjulkaisuilta kasattu kokoelma.
Italialaisten synkistelyssä on mukava 1990-lukulainen fiilis, joka viittaa yhtä lailla saman aikakauden brittidoomin kuin hieman kokeilullisemman kreikkalaisen kaman suuntaan. Kokoelmaa kuunnellessa käy selväksi, miksi Nihili Locusin nimi ei esiinny 25 vuoden takaisista klassikoista puhuttaessa, sillä porukan kieltämättä hyvällä tunnelmalla ladatuista biiseistä ei yksinkertaisesti löydy aineksia huipulle.
Lyaeus Nebularumin kuuntelee muutaman kerran lämpimikseen, mutta Nihili Locusin nimeä tuskin muistellaan metallimusiikin historiankirjoja kasattaessa.