Lähes kaksi vuosikymmentä humoristisen vauhtimetallin ilosanomaa levittänyt yhdysvaltaisretkue tarjoilee neljän menopalan pienjulkaisun, jolla on mittaa huimat kymmenisen minuuttia.
Napakka ep alkaa keskitempoisesti demppaavalla Wave of Deathillä, jossa toistetaan muutaman kerran biisin nimi, ja sitten alle pariminuuttinen onkin paketoitu. Car Nivore (Street Meat) jatkaa rivakammalla linjalla hyökkäillen pidäkkeettömästi niin että tennarit viuhuvat ja rässiliivit liehuvat.
Municipal Waste ei ole vuosien saatossa juuri linjaansa tarkistellut, vaan hommelin nimi on yhä hyvillä soundeilla puskettu moderni näkemys thrash–speed–crossover-ilottelusta. Touhussa on rentoa riehakkuutta ja lennokkuutta, eikä otsaa rypytetä. Ote on ärhäkän aggressiivinen, mutta samalla ilmavan hyväntuulinen.
The Last Rageristä ei meinaa ehtiä sanoa mitään ennen kuin se on jo kaahattu läpi. Ei tämä nyt mikään vuoden kärkijulkaisu ole, mutta kyllä vanhan koulukunnan hengessä lähtevän revittelyn tahdissa alkaa Converse naputtaa.