Musiikillisesti Legends on toden totta edellä lueteltujen genrejen malliesimerkki. Kompeissa laukataan tai painetaan suoraa tuplabassariravia, jonka päällä jylläävät monipuoliset riffirakennelmat ja sinällään toimivat mutta paikoin turhan laimeiksi uupuvat kosketinmatot. Muutoinkin Legendsistä huokuu soittopuolella varman päälle ottamisen fiilis. Melodiarikkaat ja sinällään kulkevat kappaleet eivät puhkea kirkkaimpaan loistoonsa, koska asioita ei ole saatu vietyä aivan tappiin.
Dragony-mastermind, vokalisti Siegfried Samer on myös luku sinällään. Tämäntyylinen hevi vaatisi astetta varmempaa, eläytyvämpää ja korkealentoisempaa artikulointia. Herran esitys on mukiinmenevä mutta ei missään tapauksessa tyylisuunnan kärkipäätä.
Uskoisin Legendsin maistuvan välipalana Rhapsody of Firen, Gamma Rayn tai varhaisemman HammerFallin heilaajille.