Dynaamista vanhan liiton meininkiä – arviossa Stud

Julkaistu Infernossa 11/2020.

Stud
War of Power
INVERSE/CRANKSONIC

Vuonna 1986 perustettu Stud ansaitsisi suosiota jo pelkän nimensä ansiosta. Vaikka bändillä on faninsa, se lentelee edelleen tutkan alla. Asia vain sattuu olemaan niin, että näin laadukkaalle kamalle soisi paljon enemmän menestystä.

Circle of Lies (2017) oli vuotensa parhaita melodisen heavyn työnäytteitä. Kuuntelin levyä huuli pyöreänä: miten ihmeessä en ollut törmännyt näin kovaan kotimaiseen aiemmin. Bändi oli toki nimeltä tuttu, mutta olin sivuuttanut sen aina jonkinlaisena c-sarjan käppäheviaktina.

Väärässä olin ja rajusti. War of Power jatkaa veteraanien laatulinjaa tulittamalla hienosti sävelletyn nipun ilmavaa ja kasarihenkistä heavyä, josta löytyy runsaiden melodioiden ja liukkaiden soolojen ohella myös ehtaa hard rockia. Kotimaisena verrokkina voisi mainita vaikka Ozin, mutta Stud on vähemmän metal ja enemmän hard’n’heavy.

Vinyylimittainen biisikymmenikko ei juuri heikkoja hetkiä sisällä. Laulaja Ari Toivaisen kirkas ääni soi vielä vuosikymmenten jälkeenkin uljaasti, eikä ammattimiesten otteissa ole muutoinkaan mitään mussuttamista. Ysärin alussa hetken Stratovariuksen riveissä soittanut basisti Jari Behm edustaa tuoreempaa kasvoa, mutta muutoin miehistö koostuu yhä alkuperäisjäsenistä.

Se on sitten oma asiansa, kuinka helppoa näin perinnetietoista ja puhdasoppista heavyä on markkinoida. Stud ei ole loppupeleissä kovin omaleimainen bändi, mutta erityisesti laulajansa ansiosta se on helppo tunnistaa. Bändin soundi on hyväntuulinen, voimakas ja kristallinkirkas.

Tekninen toteutus on kunnossa, mutta biisi edellä tässä mennään. Kappaleet ovat täynnä koukkuja, eikä levyä vaivaa turboahtimien tai itsetarkoituksellisen rankkuuden kirous. Dynaamista vanhan liiton meininkiä.