Kymmenen vuoden rajapyykin ohittanut kreikkalaisbändi tekee toisella kokopitkällään kunniaa amerikkalaiselle death metal -pioneerityölle. Etunenässä ovat Deathin ja Obituaryn tapaiset nimet, jotka nousevat esiin jo laulusuoritusten myötä, mutta myös riffeillä ja soundeilla nostetaan hattua yli kolmen vuosikymmenen takaiselle kalmanpalvonnalle. Riffeistä löytyy jäänteitä thrashistä, mutta vain sen verran kuin ensiaallon kalmailussa oli tapana.
Soundit ovat rujot mutta voimakkaat, ja kitaroiden ohella jämeryyttä löytyy myös rumpu- ja bassosektorilta. Esiin nousevat niin kitaraliidit ja -harmoniat kuin ennen kaikkea muikeat riffit ja bassokuviot.
Kappalemateriaali ei myöskään jää toistamaan yhtä ideaa läpi levyn vaan siirtyy Deathille kumartelusta toisaalle oivallisella tavalla. Lopputulos on herkullinen ja kykenee jopa haastamaan monet muinaiskalman klassikot. Death Revival on kaikin puolin ilahduttava levy. Tämä jos jokin on hyvää nykypäivän retrokuoloa.