Foreverglade on helppo kuvitella massiiviseksi ja lähes muodottomaksi suohirviöksi, jonka hitaassa raahustuksessa on sanoinkuvaamatonta uhkaavuutta. Floridalaisten vahvasti kaiutettu funeral doom / death -seos on niin tuotannollisesti kuin musiikillisesti todella jylhää ja muhkeaa, mutta myös ilmavaa ja pelkistettyä.
Pääosin rääytyn ja öristyn levyn yleinen tunnelma on hyvin tumma. Orkesteri ei kuitenkaan keskity pelkkään lanaamiseen, vaan luo simppeleillä kosketinmatoilla ja tyylitellyn eteerisillä kitaramelodioilla yksinkertaisen tehokasta vastakohtaisuutta. Näitä 1990-luvun hengessä toteutettuja kikkoja voisi kuvailla jopa goottilaisiksi alkuaikojen Paradise Lostin malliin, vaikka toteutus onkin astetta karskimpaa.
Albumin vahvuus koostuu niin yksilöistä kuin kokonaisuuden muodostamasta ilmapiiristä. Odottamattomiakin hetkiä sisältävät, vahvat biisit ovat genreraja-aitojen sisällä erilaisia ja monipuolisia, mutta eivät kokeellisia Disembowelmentin genreklassikon Transcendence into the Peripheralin (1993) tapaan.
Vinyylimitta haikeankaunista lohduttomuutta ilman ahdistusta.