Lähes 30 vuotta sitten julkaistu Above the Light kuuluu samaan laadukkaaseen kastiin kuin Sadistin aikalaisten Cynicin ja Atheistin esikoiset. Italialaisten venkulointi-deathissä oli omanlaistaan letkeää jatsahtelua, jonka osuus kasvoi levy levyltä dominoivammaksi raskastelun kustannuksella. Kehitys jatkuu myös 2000-luvulla aktiivisena pysytelleen yhtyeen yhdeksännellä täyspitkällä.
Firescorchedin kappaleet ovat sovituksellisesti saumattomia, ja taajaan käytetyt usvaiset, osin kosmistakin tunnelmointia sisältävät fiilistelyosuudet kosketinpimputuksineen ja puhtaine jazz-kitaroineen ovat miellyttävää kuunneltavaa. Ikävä kyllä tämä hyvin toteutettu ja kekseliääksikin äityvä puoli alleviivaa metallisuuden mitäänsanomattomuutta tehden lähes kaikista biiseistä turhan onton kuuloisia. Osa kikkailukuvioista tuntuu myös toistolta, vaikka virheitä elämässä ja musiikissa välttelevät opistomusikantit tästä varmasti eri mieltä ovatkin.
Kuunteli Firescorchedia kuinka paljon tahansa, sen lopullinen laatu jää häilymään epämääräisen ristiriitaisuuden limboon.