Napakan ja uhkaavan intron jälkeen räjähtää. Kotimainen kuolokolmikko näyttää, että debyyttilevy Sanguine Vigilillä (2018) asetettu rima ylittyy heittämällä.
Onhan tämä ihan hävyttömän kovaa leipomista.
Se on helppoa kun sen osaa, sanotaan. Enpä tiedä, onko tämä levy syntynyt helposti, mutta todella vaivattoman kuuloisesti sillä jyrätään. Asian nimenä on death metal grindcorekulmalla, näin yksinkertaistettuna ilmaistuna. Vanha Carcass on tietenkin läsnä, mutta sekaan on ujutettu myös Dismemberin melodianymmärrystä ja ripaus Bolt Throwerin eeppisesti etenevää panssaria.
Galvanizerin kakkosen jokainen osa-alue on kondiksessa: laulut ovat tuhtia murinaa rääkyhöysteillä, riffit silkkaa makeana soljuvaa hunajaa, rummut rennosti svengaavat mutta jämäkästi käskevät ja bassokin ottaa taidokkaasti erottuvaa roolia. Kun soundit ovat vielä ihanan luomusti musertavat, niin ai että kun kelpaa.
Prying Sight of Imperception etenee jotenkin samanhenkisellä, täysin pitelemättömällä ja saumattomasti hyökkäävällä intensiteetillä kuin Terrorizerin klassikkolevy World Downfall (1989). Se tekee mieli pyörittää uudestaan ja uudestaan. Galvanizer on pitämässä omalta osaltaan huolen, että vuosi 2021 on erittäin hyvä suomalaiselle kuolometallille.