Herrasmiesmäisen eleganssin takana piilee sopiva annos vittumaisuutta – arviossa Black Crucifixion

Julkaistu Infernossa 5/2018.

03.09.2018
Black Crucifixion
Lightless Violent Chaos
Spinefarm

Verkkaiseen tahtiin levyjä julkaiseva kotimainen black metal -veteraani teki selvää jälkeä viiden vuoden takaisella Coronation of King Darknessilla, joka hioi bändin tyylin todella lähelle täydellisyyttä. 

Uhmakkaasti nimetty Lightless Violent Chaos jatkaa yhtyeelle tutulla linjalla, mutta levy on odotettua suorempi ja rosoisempi. Rosoisuus ei tarkoita tässä tapauksessa heikkoa äänimaailmaa tahi köpöttelevää soittoa, vaan pikemminkin sävellysten särmikkyyttä ja juuri oikeanlaista hyökkäävyyttä. Black Crucifixionin herrasmiesmäisen eleganssin takana piilee sopiva annos vittumaisuutta. 

Lightless on mainiosti kasattu levy. Sen seitsemän kappaleen kavalkadi esittelee bändin kaikki kasvot, mutta kokonaisuus ei vaikuta lainkaan sekavalta, vaan äärimmäisen kompaktilta paketilta, joka tihkuu yksityiskohtia. Esimerkiksi lähes kymmenminuuttinen Free of Light puhuttelee melankolisella maalailullaan, kun seuraavana rysähtävä Deathless Be Me esittelee yhden viime vuosien tarttuvimmista black metal -liidiriffeistä. 

Alkuun pieneltä pettymykseltä vaikuttanut Lightless Violent Chaos näyttää kyntensä ja kasvaa kuuntelujen myötä, mikä on ehdottomasti hyvän albumin merkki. Ihastuttavinta on huomata, kuinka virkistävällä tavalla omaperäistä musiikkia syntyy, kun bändi tekee omaa juttuaan kaikkien skenesääntöjen ulkopuolella. Juuri tästähän black metalissa oli alkujaan kyse. 

Lisää luettavaa