Jos puhutaan ”vaihtoehtoisesta death metalista”, niin ainakin kotomaassa mittaikkuna toimii Medeia. Ja onhan tässä jotakin samaa, joskin toisaalta ei. Ennakkoluulotonta ja jokseenkin yllättävää mättelyä, rähinää ja luukutusta on tarjolla jopa liiankin kanssa. Kiihdytysvaihde on selkeästi suosiossa, eikä rynnimiselle ja tikkaukselle meinaa tulla välistä loppua millään, vaikka yhtye hyödyntää myös tempoasteikon muita osa-alueita, myös sitä äärihidasta.
Extinction in Progress tahkoaa modernin death metalinsa ohessa runsaasti blackmetallista vihmontaa ja rapsakkaa thrash-ryskettä. Näppäilypohjaisia suvantojakin löytyy: neito huhuilee yhdessä, saksofoni itkee toisessa ja ambient-taustatkin humisevat. Kappaleissa on ainakin variaatiota, mutta onneksi niistä löytyy myös tarttuvuutta – kunhan pääsee karjunnan, ärinän ja kirkumisen kanssa sinuiksi.
Shades of Palen taitavasti tehty, vesikauhuisesti kimppuun hyökkäävä informaatiotulva on levymitassa aika kuormittava. Ilmaisun tempoilevuus, turpaanvedon estetiikka ja kova vauhti ovat bändin juju, mutta parhaat tehot se iskee tiskiin kymmenminuuttisen, sovitukseltaan selkopiirteisen Motherland-järkäleen äärellä.