Kaikin puolin varma paketti – arviossa Iron Savior

Julkaistu Infernossa 11/2017.

11.05.2018
Iron Savior
Reforged – Riding on Fire
AFM

Avaruusteemaista power metalia soittava saksalaisjyrä Iron Savior on jäänyt 20-vuotisen uransa alkuajoista asti suurempien nimien jalkoihin. Kai Hansenin, Thomen Stauchin ja Piet Sielckin aikoinaan tähdittämästä triosta on jäljellä enää vain jälkimmäinen, mutta vauhti ei ole hidastunut. 

Reforged – Riding on Fire eroaa perinteisestä kokoelma-albumista siinä, että kaikki sen kappaleet on nauhoitettu uusiksi. Ratkaisuun ovat ajaneet lakitekniset syyt eli vanha levytyssopimus Noise Recordsin kanssa. Jo kauan sitten loppuunmyytyjä alkuperäisiä albumeita ei ole mahdollista julkaista uudelleen, mutta niiden materiaalin uusionauhoittaminen sopii. Näin ollen bändin viiden ensimmäisen albumin parhaista paloista on kasattu kattava kokoelma. 

Kappaleiden kirjo on miellyttävän monipuolinen, joskin jako albumien kesken on kaikkea muuta kuin tasainen. Eniten kappaleita, peräti seitsemän, on valittu Condition Red -albumilta (2002). Onneksi toisena, kuudella valinnalla, tulee bändin nimeä kantava debyytti (1997), jonka olisi puolestani voinut sisällyttää kokoelmalle vaikka täydessä mitassaan! 

Valinnat ovat onnistuneet pääsääntöisesti loistavasti. Jotkin tunnetut kappaleet, kuten Deadly Sleep, Never Say Die, Solar Wings ja Protect the Law, puuttuvat täysin, mikä kummastuttaa suuresti. Ihme kyllä, jopa balladi After the War olisi ollut nappivalinta levyn loppuun. Nyt mennään täydellä tykityksellä, mikä sekin sopii paremmin kuin hyvin. 

Uudet versiot ovat suureksi osaksi rehellisiä alkuperäisille, mutta joitakin sovituksia on muutettu hieman. Tästä on pahimpana esimerkkinä Atlantis Falling, kokoelman paras biisi, joka lauletaan paljon alkuperäistä matalammalta. Pieni muutos, jolla on kuitenkin suuri vaikutus kuuntelukokemukseen. 

Soundimaailma on tälle vuosikymmenelle päivitettynä paljon selkeämpi, ja Piet Sielckin ääni on lähes yhtä upeassa vireessä kuin aikoinaan. Alkuperäiset albumit – ainakin ne aivan ensimmäiset – ovat hieman rosoisia, eikä niissä ole samanlaista syvyyttä kuin vuoden 2017 äänityksissä. Vertailu on kuitenkin turhaa, sillä nostalgia on ja pysyy. 

Kaikin puolin varma paketti. Moittimista ei pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta ole. 

Lisää luettavaa