Kentällä on kovempiakin pelaajia – arviossa Soliloquium

Julkaistu Infernossa 5/2018.

30.09.2018
Soliloquium
Contemplations
Transcending

Länsinaapurimme pääkaupungista puskee modernia kuolotuomiota. Alan ruotsalaisperinne tuoksahtaa vahvasti. Contemplations on vuodesta 2011 toimineen kahden miehen yhtyeen toinen pitkäsoitto. Tyylilajiksi on valikoitunut pitkän kaavan biiseillä toteutettu death/ doom. Nyt operoidaan kyseisen genren sisäsiistillä laidalla, eli kyse ei ole mistään Hooded Menace -mörköilystä. 

Instrumentaali Streetlights heittäytyy jopa hieman nykyprogeksi, mutta muutoin Soliloquium kulkee maanmiestensä Katatonian tallaamalla polulla. Tempojen ja osien vaihdoksissakin on usein vahva vanhan Katatonian henki, eli vaihdoista löytyy pientä yllättävyyttä – tai töksähtävyyttä, tulkitsijasta riippuen. 

Akustista kitaraa näppäillään heleästi, sähköinen sukulaisensa välittää suuria tunteita ja murisee tarvittaessa. Laulujen päärooli on vahvassa örinässä. Väliin lyödään puhtaita osuuksia, joiden vakuuttavuus on vähän siinä ja siinä: narisevaa pikkupoikamaisuutta vai herkkää hellyyttä, siinä pulma. 

Contemplations on aivan hyvä levy, joskin kentällä on kovempiakin pelaajia. Mikäli pidät Katatoniasta, October Tidesta tai Novembresta, pitänet myös Soliloquiumista. 

Lisää luettavaa