Yhdysvaltalainen Pharaoh palaa levytyskantaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Yhtyeen kuudes albumi on keskivertoa vahvempi paalutus.
The Powers That Be tuo hyvällä tavalla mieleen varhaisemmat Iced Earth -tuotokset, ja kynnetään levyllä hiukan takavuosien Running Wildinkin sarkaa. Vaikka levyn kappaleet ovat turhankin mittavia, soitto on sähäkän napakkaa ja riffeissä on mukavasti melodista imua.
Erityismaininnan ansaitsee laulaja Tim Aymar, jonka ylärekisteri on ihanan kireä ja muistuttaa edellä mainitun yhdysvaltalaisyhtyeen takavuosien keulamiehistä Matt Barlow’sta ja Tim Owensista. Toisaalta kun Aymar äityy tunnelmoimaan matalalta, välillä tuntuu kuin äänessä olisi itse Johnny Cash, tai ainakin Sentencedin Ville Laihiala.
Rikas sisältö kera muutamien komeasti koukuttavien kertosäkeiden nostaa The Powers That Be’n allekirjoittaneen soittolistalle jatkossakin. Levyltä tuntuu löytyvän kokoajan jotain uutta ja kiinnostavaa, joten antaa kokonaisuuden viedä.