Brittiveteraanien pehmoiseen setämiesheavyyn tuli ihastuttua edellisellä Legacy-albumilla aika tavalla, eikä musiikkinsa ole muuttunut kolmessa vuodessa pohjimmiltaan juuri ollenkaan. Tunnelmaan tosin tuntuu hiipineen enemmän haikeutta, vaikka paikoittainen aurinkoisuus lämmittää edelleen. Tämä pienehkö muutos ei kuitenkaan ole hyvästä. Mikä aiemmin kuulosti letkeältä ja tarttuvalta, vaikuttaa nyt olevan laiskanpulskeampaa ja tylsempää.
Kertosäkeet ovat edelleen melko mallikkaasti kohdillaan, ja korvia on turha edes yrittää höristää ikävien säröjen aistimiseksi. Kuten genreen kuuluu, biisit soljuvat alusta loppuun miellyttävästi, eikä kokonaisuuden kuunteleminen harmita piiruakaan. On kuitenkin mahdoton tehtävä yrittää analysoida tarkemmin, mitä Gravityltä edeltäjäänsä verraten uupuu.
Hyviä tai edes kelvollisia kesälevyjä julkaistaan kuitenkin sen verran vähän, että kyllä tämä tulee soimaan vielä heinäkuussakin. Ja voihan olla niinkin, että kesän jäädessä muistoihin kaihoisan Gravityn vetovoima on entistä voimakkaampi.