Ruotsista jysähtää perusmoukarin läimäys jos toinenkin, kun muurinmurtaja moukuttaa debyytillään korvakäytävän seinämiä. Touhu on hard rockia, ja molemmat sanat voi alleviivata ja lihavoida, siksi jyhkeää ja tomeraa on ilmaisunsa.
Yhtyeen muhkeasta jymistelystä voi vetää suorat yhdysviivat Mustaschiin. Yhtäläisyys on jopa häiritsevän ilmeinen, paitsi että Battering Ram ei ole lainkaan niin kiinnostava tai moniulotteinen kuin kokeneemmat maanmiehensä.
Yhtyeen läimintä, olkoonkin yllätyksetöntä peruskauraa, on hyvin tehtyä, ja osittain suoritus kohoaa jopa oivalle tasolle. Yleiskuvassa on kuitenkin liiaksi loppuun kaluttuja elementtejä. Vaikka ote on asiallinen, tämän sortin luolamiesrockissa olisi syytä olla terävää riffiä ja tarttuvaa, nokkelasti sanailtua laulua. Molemmista on nyt vähän puutetta, vaikka niiden suuntaan on selkeästi tähyilty.
Urputuksesta huolimatta Second to None on aivan kelpoa kulutusjytää. Meininki on oikeanlainen, jämerää puskentaa ja miedosti hienhajuista, konstailematonta raskasrockia. Taustamusana tämä menee ihan kivuttomasti, mutta tarkempaan kuunteluun tarvitaan enemmän omaa sisältöä.