Tanskan nuoriso teki vaikuttavaa jälkeä pari vuotta sitten julkaistulla debyytillään. Danse Macabre tarjosi perinnetietoista death metalia omalla modernilla otteella toteutettuna. Linja on yhä sama, joskin musiikillisten lainausten määrä on nyt voimallisesti kasvanut ja death metalin suurten vaikutus selkeästi kuultavissa.
Nihilin alun Nile-vibat ovat vahvat, kun taas Heresyssä havisevat vahvasti Morbid Angelin siivet. As Above So Below on kuulemma tehty Chuck Schuldinerin kunniaksi, ja kyllähän myöhäisaikojen Death onkin voimallisesti läsnä.
Tyylikkäät kunnianosoitukset ovat toki hieno juttu, mutta missä vaiheessa moiset menevät yli? Voiko omaperäisyyden puutteen tai pokkanaamaisen lainailun naamioida kunnianosoitukseksi?
Silloin kun Baest ei kuulosta joltain muulta, se kuulostaa yllättäen aika tylsältä. Biisit kulkevat näennäisesti ja porukan soittotaito on täyttä priimaa, mutta kosketus kuulijaan jää hennoksi. Pyörää ei voi keksiä uudestaan, mutta ehkä sitä voisi tuunata vähän enemmän omannäköiseksi. Se ei ole mahdotonta, jos luovuutta piisaa.
Bonuspalaksi coveroitu Bolt Throwerin No Guts No Glory ei saa kärttyisen arvioitsijan mieltä kääntymään yhtään armollisempaan suuntaan, vaikka versio on sinällään ihan kivan kuuloinen. Niin, ihan kiva taitaakin olla nyt se kattava määritelmä.
Ensimmäinen levy antoi kovia lupauksia, mutta nyt jäädään ikään kuin odottelemaan, että nuorukaiset tietävät, mitä haluavat tehdä isoina.