Violent Revolution (2001) oli voimaton, kliininen ja väärällä tavalla melodinen regressio thrashin pariin. Enemy of God (2005) kuulosti edelleen liian elottomalta ja biisejä oli pari liikaa, mutta soundissa oli sentään potkua. Kiitettävän tiivis Hordes of Chaos räimikin sitten jo melkoisen mainiolla orgaanisemmalla otteella. Tätä kehitystä vasten Kreator siirtyy nyt pykälän kohti melodisempia ja monipuolisempia vesiä.
Päinvastoin kuin useimmat, en kuule tässä ruotsalaisille ominaisia sietämättömiä riemumelodioita, vaan ihan vain… niin, hyviä melodioita! Biisit ovat hivenen pidempiä, mikä tuo melodioiden ja monipuolisempien kappalerakenteiden kanssa mukaan ripauksen eeppisempää fiilistä. Aggressiota ei ole silti leikattu liiaksi, vaan turpiin sahataan edelleenkin aika tanakalla tatsilla. Jopa Ventor, jonka rumpaloinnista en ole koskaan erityisemmin pitänyt, on löytänyt levylle uudenlaisen vaihteen.
Phantom Antichrist kuulostaa levyltä, jonka sovituksia on mietitty hartaasti. Ääripäitä on lavennettu, ja vaihteeksi tämän toteaminen ei ole edes klisee. Edellisen Infernon haastattelussa Mille Petrozza sanoi halunneensa tehdä äärimmäisen musikaalisen levyn, ja tämä kuvaa lopputulosta hyvin. Thrashille ominaista ankaruutta unohtamatta.
Yhdeksän kappaleen joukosta löytää yhden voimakkaan kertosäkeen varaan rakentuvan löysäilyn (From Flood into Fire) ja yhden tylsän keskitempoisesti puksuttavan täyteraidan (Your Heaven My Hell), jossa niin ikään vain kertosäe ja Sami Yli-Sirniön pirteä kitarointi pelastavat edes jotain. Kokonaisuutena Phantom Antichrist on kuitenkin odottamattoman vetreää ja rikasta melothrashia.