Sladen merkitystä toisen aallon hard rockin synnyssä ei voi missään nimessä vähätellä, vaikka yhtyeen soundi onkin lähempänä glam rockia, aivan kuten aikalaisillaan ja maanmiehillään David Bowiella, Gary Glitterillä, T. Rexillä tai vaikkapa Sweetillä.
Moittia ei voi oikein siitäkään, että kymmenen vinyylisingleä sisältävän lootan julkaisevan BMG:n tärkeimpiä motiiveja on epäilemättä työntää käsivarret kyynärpäitä myöten todellisten setämiesten genuiininnahkaisiin lompuukeihin, vaikka julkaisun hinta ei erityisen törkyisä olekaan.
Sinkkuboksin materiaali on (alun perin ainoastaan promona vuonna 1980 julkaistua Night Starvation -täkyä lukuun ottamatta) peräisin vuosilta 1971–74, mikä edustaakin kiistatta yhtyeen kultakautta. Ajanjaksolla julkaistiin singlenä useampikin isoksi hitiksi kasvanut kappale, joita ei löytynyt studiolevyiltä. Lukemattomille kokoelmille, joista osa ilmestyi jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa, ne ovat kumminkin aivan aiheesta päätyneet.
Kymppisetti seiskatuumaisia on kaukana käytännöllisestä, mutta omiaan puhdasveriseen viikonloppufiilistelyyn. Boksissa on myös se hyvä puoli, että varsin laadukasta kappalemateriaalia sisältävät b-puoliskot tasaavat kokonaisuuden imelyyttä mukavasti, jos vertaa perinteiseen makeannälkää tyydyttävään hittikokoelmaan. Samalla kappaleet palauttavat keski-ikäisenkin mieleen, kuinka musiikki ennen jytäsikään – myös arjessa. Arkinen on boksin ulkoasu ja sisältökin, ilman mitään ylimääräistä krääsää tai nippelitietoja.