Malliesimerkki omakustanteesta, joka on sellainen aivan syystä. Hollantilaiset ystävämme osaavat kyllä soittaa ja tuotantokin on kohdallaan, mutta on vaikea keksiä, millä tätä musiikkia lähtisi myymään.
Anger Machinen esikoinen groovaa modernin raskaasti ja soolottaa melodisesti. Kitaraharmonioitakin löytyy. Laulu on rähjäämistä, ja Panteraa on taatusti kuunneltu. Tempoja vaihdellaan, ja kaikki on periaatteessa ihan kivasti.
Biisit eivät kuitenkaan iske. Vaikutelma on laiska, kulunut ja ikään kuin tyhjää täynnä. Kuka tätä voisi kaivata soittimeensa? Tilausta löytynee korkeintaan äideiltä, ystäviltä ja kadunmiehiltä. Se on tietysti ihan hyvä alku, mutta jatkossa koukkujen pitäisi olla aivan eri tasoa.