Kuullun oloista ja vielä yksitoikkoista – arviossa Chasing Ghosts

Julkaistu Infernossa 4/2018.

31.08.2018
Chasing Ghosts
These Hollow Gods
Mighty

Chasing Ghosts tarjoaa goottimenoaan nyt ensimmäistä kertaa kokonaisen pitkäsoiton verran. Sitä odotellessa brittiniekkojen suuntaan on tainnut kohdistua kotimaassaan jonkinlaista hypeä.

Levy päästää irti liudan surumielisiä liidejä, jotka miellyttävät korvaa alkuun. Pian kuitenkin ilmenee, että kyseeessä on vähän liiankin suora kopiointi siitä 1990-luvun puolivälin Paradise Lost -tyylistä, jonka yhtye on häpeilemättä myöntänyt vaikuttajakseen.

Materiaali on siis melko kuullun oloista ja vielä yksitoikkoista. Täysin anteeksiantamatonta yhtyeen laiskuudesta tekee se, että sävellykset rakentuvat aivan liikaa päämelodian toistamisen varaan hyvin pienin variaatioin. Riffejä, saati iskevänkuuloisia sellaisia, ei ole lähes lainkaan.

Laulaja on epätasainen, pääasiassa rahkeiltaan riittämätön tulkitsija. Levy soundaa ontolta, kuin keskeneräisesti kasatulta. Alihyödynnetyistä koskettimista tai keskinkertaisista sanoituksista ei ole liioin pelastajaksi.

Yksi selkeä valopilkku kuitenkin löytyy, kokoonpano nimittäin alkaa kuulostaa levyn parilla viimeisellä vedolla huomattavasti ryhdikkäämmältä. Isoa kuvaa ajatellen yhtyeen pitäisi kuitenkin nähdä vielä huomattavasti enemmän vaivaa sekä oman äänensä löytämisessä että materiaalinsa kehittelyssä.

Lisää luettavaa