Olemme oletettavasti kannatettavan toiminnan äärellä, kun korville kerrotaan tarjottavan kuolometallista perinnehoitoa. Harmi vain, että hoito ei nyt tunnu tekevän gutaa vaan aiheuttaa enemmänkin levottomuutta. Kiivas paukutus ja solisti Arvo Gardemeisterin riipivä rähinä vievät tuntemukset thrashäävän mustan metallin äärelle, ja tällainen kombo ei ole perinteisesti omaa kuuloelintäni juuri hivellyt.
Hirsipuun mättö on melkoista pieksäntää myös mustanpuhuvien sanoitusten osalta. Vauhdista tai ilmaisun vimmasta ei kauheasti tingitä, vaikka se selkeästi tekisi kappaleille hyvää. Parin biisin pienet myönnytykset nostattavat heti fiilistä, mutta samaa kaipaisi koko levy – nyt kuulokanavat menevät vähän tukkoon.
Bändi on teknisesti osaava, ja railakkaasti päälle käyvästä luomuotteestakin myönnettäköön hatunnosto. Linja selville ja variaatiota otteisiin, niin avot.