Neljänteen levyynsä ehtineen saksalaisbändin suunta on ollut aina selvä: vaalia 1990-luvun ruotsalaisen melodisen black metalin soundia. Niin on nytkin. Ilmaisun elämänlähteenä henkivät genren pioneerit, eritoten Dissection ja Sacramentum. Kun levy on vielä äänitetty lajin sylttytehtaalla, Dan Swanön Unisound Studiolla, kunnianteossa ei voi mennä pidemmälle.
Jos tributointi oli yhtyeen 15-vuotisen taipaleen alussa luonteeltaan vielä melko kökköä kopiointia, aika vaikuttaa tehneen tehtävänsä. Nyt esitellään jo selvästi kypsempää ja ammattitaitoisempaa bläkkispuhuria, jossa pilkahtelee luovuuskin. Vaikkei tyylillisesti vedetä omillaan, vanhaa kierrättämällä on saatu aikaan joitakin kylmästi puraisevia osumia. Esimerkeiksi käyvät sävykkään kiivashenkinen Funeral Pyre ja tunnelmallisesti paiskova Nocturnal Heresy.
Vaikka bändin ihannoima tyyli on lähellä omaakin sydäntäni, kyllähän tässä kaivattaisiin edelleen yllätyksiä takataskusta. Hyvin tehty on toki hyvin tehtyä, mutta sävelpauhu on monilta osin liian samantyyppistä jatkumoa, etenkin levyn loppupäässä. Perustajajäsen Steffen Kummerer kumppaneineen voisikin pohtia, kannattaako pysyä pastissina vai repäistä ja kurottaa aidan toiselle puolelle.