Lähes hillittömäksi yltyvä kiimaisuus – arviossa Holy Terrorin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 11/2017.

05.05.2018
Holy Terror
Total Terror
Dissonance

Kultaisten vuosien jenkkirässistä puhuttaessa esiin tuppaavat nousemaan Slayerin, Dark Angelin ja Exodusin kaltaiset, isompaa nimeä saaneet bändit. Terävimmän kärjen alla lymysi kuitenkin massiivinen otanta lähes yhtä päteviä rouhijoita, joista Holy Terror on kelpo esimerkki. 

Tälläkin vuosituhannella lyhyen paluun tehnyt yhtye jätti jälkeensä pienen ja kauniin diskografian. Saldoksi jäi vuonna 1986 ilmestynyt demo ja vuosina 1987 ja 1988 julkaistut pitkäsoitot, jotka tämä kokoelma pitää sisällään. 

Tyylillisesti Holy Terror edusti aikakautensa kiivaampaa osastoa, joka haki vaikutteita myös saksalaisilta kollegoiltaan. Yhtyeen pitkäsoitoissa ei ole merkittävää eroa, vaan molemmat on pakattu täyteen rajuimmillaan lähes kaoottisissa nopeuksissa sahaavaa thrash metalia. Vikkelästi irtoavat soolot, vesikauhuisesti julistava laulu ja terävästi nakuttava rumpali eivät himmaile turhia. 

Isompiensa selkeälinjaista tarttuvuutta ja viimeisen päälle mietittyä riffikudontaa Holy Terror ei kuitenkaan onnistunut tavoittamaan. Välittömien hittien puutetta paikkaillaankin lähes hillittömäksi yltyvällä kiimaisuudella ja ajoittain yllättävillä melodioilla. Bändin soitannassa on myös vaikeasti määriteltävää autenttista potkua ja uskottavuutta, jota tarkemmin puunatuilta isoveljiltä ei aina löytynyt. 

Mitään uutta neljän cd:n ja dvd:n paketti ei varsinaisesti tarjoa, sillä sen sisältö koostuu pitkäsoittojen ohella kymmenisen vuotta sitten julkaistusta El Revengo -kokoelmasta. Tarjolla on siis cd- ja dvd-levylliset vaihtelevantasoista livemateriaalia, alkuperäisversiot molemmista pitkäsoitoista, uudelleenmiksattu ja kieltämättä paremmin potkiva versio debyytistä sekä neljä saman käsittelyn saanutta raitaa kakkoslevyltä. 

Jää hieman harmittamaan, ettei mukaan ole napattu ensidemon neljää kappaletta, jolloin paketti olisi jokseenkin täydellinen. Moinen olisi maksanut kuitenkin vaivaa ja rahaa, mikä ei ole hyväksi mahdollista voittoa ajatellen. Tarkempia äänitys- ja muita infoja ei ole myöskään mukana, mitä on vaikea antaa anteeksi. Ei voi olla niin vaikeaa kopioida muutamia rivejä vaikkapa alkuperäisten vinyylien papereista. 

Noh, meneehän tämä näinkin. Onneksi mukana on kitaristi Mike Alvordin saatesanat, siis edes jotain uutta luettavaa. 

Lisää luettavaa