Laiskaa ja hengetöntä toisen aallon black metal -imitointia – arviossa Natas

Julkaistu Infernossa 5/2018.

14.09.2018
Natas
På veg... til helvette
Dusktone

Mitä voi odottaa bändiltä, joka on kaikessa viisaudessaan keksinyt kääntää sanan Satan toisin päin? No, huonomman luokan black metalia tietysti!

Norjalaisbändin ensimmäinen albumi tyrkyttää kansikuvassaan jonkinlaisen fantasiatarustopahiksen näköistä hahmoa ja esittelee käyvänsä taistelua modernia maailmaa ja sen luontoa vastaan. Kaikki paskaksi -asenne ei kuitenkaan välity musiikista, joka on hyvin laiskaa ja hengetöntä toisen aallon black metal -imitointia vailla omia musiikillisia ideoita.

På veg… til helvetteä kuvaillaan sekoitukseksi Borknagaria, vanhaa Keep of Kalessinia ja Taakea, mikä ei pidä valitettavasti paikkaansa – levyltä ei löydy lainkaan näille bändeille ominaista tarttuvuutta tai tunteenpaloa. Ainoa todella onnistunut osa-alue on jylhien puhtaiden laulujen käyttö, joka vaikuttaa olevan genrensä parempaa osastoa.

Natasin esikoinen olisi saattanut mennä jotenkin läpi 1990-luvun puolivälin norjablacktulvassa, mutta tänä päivänä julkaisulla ei ole oikeastaan mitään arvoa tai merkitystä.

Lisää luettavaa