Taalainmaalta puskee totaalitalvi keskelle kuuminta suvea. Kolmannen levynsä julkaisevat ruotsalaiset hoitavat homman kotiin taiten ja tyylillä.
Bändin nimeä kantava debyytti julkaistiin vuonna 2017. Pelin henki oli selvillä: Tiukasti soitettu black-tykitys maustui crust-punkista tutuin rumpukompein, ja laulua vaihdeltiin rääkynän ja hoocee-karjunnan välillä saumattomasti tilanteen mukaan. Kylmät kitaramelodiat ja akustiset suvannot lisäsivät musiikkiin yllättävän syvää kerroksellisuutta.
Sama meno jatkui seuraavana vuonna ilmestyneellä Spirit Crusherilla. Nyt tehokeinot oli vedetty tappiin, ja kuulijalta otettiin luulot pois jämäkästi jo avausraidalla. Spirit Crusher oli julkaisuvuotensa parhaita levytyksiä, ja omissa kirjoissani Dödsritistä muodostui yksi kiinnostavimmista uusista yhtyeistä.
Mortal Coil ei varsinaisesti tuo edellä kuvattuun kaavaan mitään poikkeuksellista, mutta tällä kertaa levyä määrittää vaivattomuus. Oma tyyli on jo löytynyt, ja nyt kitaristi-rääkyjä Christoffer Österin johtama nelikko keskittyy luomaan synkeää sinisen hetken tunnelmaansa vahvuuksillaan.
Melankolinen eli villatakki- black metal on hieno laji, jonka osaajia löytyy jostain syystä runsaasti ranskankielisestä Euroopasta. Parhaimmillaan atmosfäärinen musiikki iskee pimeässä luurit korvilla, samalla kun puhuri puskee tienoota valkoiseksi. Dödsrit osaa tämän pelin täyteläisesti. Kun mukaan heitetään napakoilla Discharge-kompeilla ryyditetyt päänhakkausosiot ja puun takaa lähtevät kirkkaat kitarasoolot, rujous ja lumenpuhtaus lyövät kättä reippaasti.
Dödsrit tekee black metalista äärimmäisen iskevää, suorastaan jännittävää. Lämmin suositus jokaiselle äärimetalliinsa varauksetta suhtautuvalle.