Pirkanmaan kuolokolmikko lappoaa (epä)Pyhäjärven hapetonta pohjamutaa jo kolmatta kertaa. Perinteiseen death metaliin on sekoittunut aavistus doomia, vanhan Darkthronen tyylistä kolkkoa maisemointia ja ehkäpä hitunen psykedeliaakin. Ghastlylla on siis kourassaan ainekset omintakeisen deathin tuottamiseen.
Kolmen vuoden takainen Death Velour herätti laajaa mielenkiintoa perinnetietoisella soundillaan ja komealla kansitaiteellaan. Levy oli imenyt elinvoimansa kotimaisilta death metal -pioneereilta kuulostamatta suoraan yhdeltäkään niistä. Seuraavalle levylle jätettiin kuitenkin reippaasti kasvunvaraa.
Mercurial Passagesillä soittaa asiansa osaava kolmikko. Keskitempoinen lanaus katkeaa ajoittaisiin nopeampiin pyrähdyksiin. Tässä on levyn akilleenkantapää: mustanpuhuva raasto ajaa liikaa toistettuna helposti ohi huomiosektorin. Dawnless Dreamsin puolivälin utuisaa tunnelmaa olisin kuunnellut levyn mittaan mielelläni enemmänkin.
Kykyä epäkonventionaalisiin ratkaisuihin tuntuu selkeästi löytyvän, joten ensi kerralla kynttilä rohkeasti pois vakan alta ja lato palamaan, eikös vain?