Levylle ei meinaa uskaltaa antautua täysin – arviossa Tähtiportti

Julkaistu Infernossa 6/2019.

Tähtiportti
Abiristeily
Svart

Perttu Häkkisen valitettavan poismenon jälkeen jäljellä on Stiletti-Anasta, Vilunki 3000:sta ja Albert Witchfinderista koostuva Tähtiportti. Häkkisen sielu on kuitenkin vahvasti läsnä albumilla, jolla Tähtiportti on saanut elektronisen maaniseen soundiinsa roiman annoksen lisärytmiä rummuista ja bassosta. Taustalla sykkii yhä riivatun ihmismielen ristiriitaisuus, jota me kaikki sekä vihaamme että rakastamme.

Abiristeily on yksi niistä albumeista, joiden antia ei voi kutsua vain musiikiksi. Se on kokemus. Todelliset kasvonsa Abiristeily paljastaa vasta sitten, kun sille avaa tajuntansa. Siinä vaiheessa, kun alkaa todella kiinnittää huomiota albumin sanoman jokaiseen sanaan ja äänenpainoon, huomaa ajattelevansa levyä vielä pitkään sen päättymisen jälkeen.

Tähtiportti on tehnyt surrealistisen kosmista ja inhimillisen raadollista ääntä jo aiemmin, mutta Abristeily on toista maata. Se tuntuu niin raa’alta ja aidolta siivulta ihmismieltä, että levyä kuunnellessa tuntee olevansa uhattuna. Levylle ei meinaa uskaltaa antautua täysin oman mielenterveytensä vuoksi, mutta toisaalta juuri vaara siinä kiehtoo eniten.