Brittiläinen Five the Hierophant oli debyytillään Over Phlegethonilla (2017) ihan lupaava ja kohtuullisen mielenkiintoinen bändi, joka ei kuitenkaan iskenyt niin kovasti, että olisi palannut soittimeen. Kakkoslevynsä jatkaa aika tarkasti samaa linjaa, eli viitteet ja tuntemukset ovat aika lailla yhdenmukaiset aiempien kanssa.
Instrumentaalisesti jatsailevaa post-rock-krautmetallia sisältävä Through Aureate Void on kiintoisa, joskin ensikuulemalta yllättävän miedosti tunnepuolen hermosäikeitä säväyttelevä albumi. Suurin osa bändin jännittävyydestä tulee vahvasti esillä olevasta saksofonista. Muutoin ulosanti on melko selkeäpiirteistä ja hillittyä. Jumittavat kappaleet kiemurtelevat improvisaatiolle tilaa antaen. Yhtye ei vain tunnu ottavan tuota tilaa järin auliisti hallintaan: foni on ainoa seikkailija, vaikka kaikilla instrumenteilla olisi siihen kosolti varaa.
Harkittu mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen ja hallittu, pienin muutoksin vellova ilmaisu kääntyvät kuitenkin bändin eduksi. Pitkien biisien äärellä tuntemukset kasvavat kuin vaivihkaa sykähdyttäviksi. Vaikka kyse ei ole erityisen vaikeasta musiikista, hienouden löytäminen vaatii hiukan paneutumista.