Mammuttitauti turhauttaa – arviossa Diablery

Julkaistu Infernossa 11/2021.

DIABLERY
Candles
SATURNAL

Kreikkalaista Diableryä ei tule sekoittaa suomalaiseen Diablerieen, vaikka molempien yhtyeiden musiikki nostaa päätään saman aikakauden skandinaavisen black metalin lähteestä, joskin selvästi eri suuntiin katsoen.

Toisella studioalbumillaan takova Diablery ei siis kuulosta kreikkalaiselta bändiltä, vaan musiikkinsa on huomattavasti enemmän kallellaan esimerkiksi Dissectionin, Lord Belialin ja Mardukin suuntaan. Joku saattaisi väittää yhtyeen jopa kopioivan esikuviaan, mutta tällä kertaa vaikutteet pidetään vaikutteina.

Candles on paikoin hyvältä kuulostavaa tavaraa, mutta yli tunnin mittainen albumi on ehdottomasti liian pitkä. Musiikki lasketaan ilmeisesti sinfoniseksi black metaliksi, mutta Diableryn tapauksessa melodiset ja mittavat biisit eivät kuulosta mielenkiintoisilta ja levyltä olisi voinut tipauttaa huoletta pois parisenkymmentä minuuttia.

Kaksi kirvestä saattaa olla hieman julma arvosana, mutta mitä enemmän levyn parissa viettää aikaa, sitä enemmän bändin mammuttitauti turhauttaa. Kykyjä olisi paljon tiukempaankin kokonaisuuteen.

Lisää luettavaa