Scar Symmetry
The Singularity (Phase I – Neohumanity)
Nuclear Blast
Melodisen death metalin tuoreimpiin luottonimiin lukeutuva Scar Symmetry on pistänyt astetta isomman vaihteen silmään ja kehitellyt kolmen levyn mittaisen scifitarinan.
Nyt käsillä oleva trilogian ensimmäinen osa käsittelee transhumanismia ja uuden ihmisrodun syntyä. Tarinasta tulee mieleen (ainakin ensimmäisen osan perusteella) William Gibsonin ja Philip K. Dickin klassiset cyberpunkteemat ja dystopiakuvaukset. Tämä levy on eräänlainen luomiskertomus, joka enteilee uuden aikakauden alkua.
Scar Symmetry on laajentanut palettiaan entisestään ja vienyt musiikkiaan yhä progressiivisempaan suuntaan, mutta toisaalta myös hionut melodista kärkeään yhä popimpaan muotoon. Vuodesta 2006 myös Kaipassa soittanut kitaristi Per Nilsson on tuonut selkeästi mukaan entistä enemmän vaikutteita toisesta yhtyeestään. Näin jopa siinä määrin, että tietyt aihiot voisivat löytyä sellaisinaan Kaipan levyiltä. Mutta ei tämä vielä mitään, sillä Limits to Infinityn kertosäe on silkkaa Journeyta! Täytyy arvostaa.
Biisimateriaali on ensiluokkaista ja ennen kaikkea monipuolista. Melodiat ovat tällä kertaa poikkeuksellisen korviahiveleviä ja kekseliäitä. Levyn soundimaailma on massiivinen, ja etenkään vokaaleissa ei ole säästelty tuplauksissa eikä harmonioissa. Tämä sekä paikoitellen samanhenkinen riffimaisemointi tuovat vahvasti mieleen Thresholdin, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Vielä on vaikea sanoa, mihin mittoihin levy kasvaa koko trilogian puitteissa, mutta kovan vaikutuksen se tekee jo tässä vaiheessa. Hienoa on ennen kaikkea, että Singularityä ei ole venytetty eeppisestä konseptistaan huolimatta ylipitkäksi, pöhöttyneeksi oopperaksi, vaan se on reilut 40 minuuttia kellottava kahdeksan kappaleen napakka isku.
Hienoja melodioita ja laulustemmoja tarjoava Neohuman, tarttuvalla pikatulitusriffillä ja uljaalla kertosäkeellä varustettu Cryonic Harvest sekä kymmenminuuttinen päätösopus Technocalyptic Cybergeddon loistavat tässä valtakunnansalissa kirkkaimpina kruunuina.